Tulosta
 

Pääkirjoitus

kesäkuu 2009
Tytti Seppänen

Arvoisa lukija,

sinä ja minä, me molemmat, olemme nyt aivan uuden asian äärellä. Tämä verkkolehti on laatuaan ensimmäinen Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän julkaisema verkkolehti. Viime vuonna pohdimme teemaryhmän roolia ja tulimme siihen tulokseen, että yksi tärkeimmistä tehtävistämme on nostaa esille harvaan asutun maaseudun erityisoloja ja tuoda tätä näkökulmaa mukaan suunnitteluun ja päätöksentekoon. Tämä verkkolehti on yksi tapa toteuttaa tuota tehtävää.

Verkkolehteä toimittavat Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän jäsenet. Tulemme erilaisista taustaorganisaatioista kuten ministeriöstä, etujärjestöistä, kunnista, kylistä ja maaseudun kehittäjäryhmistä. Kaikkia meitä yhdistää halu toimia harvaan asutun maaseudun elinvoimaisuuden turvaamiseksi ja vahvistamiseksi. Tavoitteenamme on tämän lehden kautta tuoda elävästi esille harvaan asutun maaseudun elämää ja arkea sekä niitä asioita, jotka näemme alueen kannalta haasteina ja toisaalta mahdollisuuksina.
 
Jos käsite harvaan asuttu maaseutu on sinulle vieras, voin kertoa, että suomalaisessa maaseutupolitiikassa on käytössä maaseudun kolmijako. Maaseutumme on jaettu harvaan asuttuun maaseutuun, ydinmaaseutuun ja kaupunkien läheiseen maaseutuun. Kaupunkien läheinen maaseutu käsittää alueita, joilla on parhaimmat kehittymisedellytykset. Hyvinvointi näillä alueilla on maan parasta tasoa. Ydinmaaseutu on puolestaan vahvaa alkutuotantoaluetta. Ydinmaaseudun kunnat sijoittuvat Etelä- ja Länsi-Suomeen. Harvaan asuttua maaseutua uhkaa huonon kehityksen kierre: esimerkiksi nuoret muuttavat pois ja palvelut katoavat. Valtaosa näistä alueista sijaitsee Itä- ja Pohjois-Suomessa.
Haluan kuitenkin muistuttaa, että harvaan asuttu maaseutukin on erilaista eri puolilla Suomea. Meille ovat tärkeitä niin monimuotoiset saaristoalueet, Keski-Suomen harvaan asutut alueet, Kainuun korvet kuin Lapin tunturit.

Ensimmäisessä verkkolehdessämme pohditaan harvaan asutun maaseudun turvallisuuskysymyksiä ja pureudutaan niihin asioihin, jotka vaikuttavat teemaryhmämme mielestä alueen turvallisuuteen. Turvallisuus on mielenkiintoinen käsite, sillä ihmisen turvallisuuden tunne on aina yksilöllinen. Joku tuntee olonsa turvalliseksi vaikka ympärillä ei juuri näkyisi naapureita, toinen taas saattaa pelätä pimeyttä ja pitkien etäisyyksien tuomaa ”yksinäisyyttä”. Turvallisuus on myös sitä, että vaaran tunne on poissa.
Turvallisuuden tunne on yksi ihmisen perustarpeista. Tunteena turvattomuus liittyy yleensä tulevien tapahtumien ennustamattomuuteen eli epävarmuuteen. Yksilö tuntee olonsa usein turvattomaksi, jos lähitulevaisuuden uhkakuvat ovat vaikeasti ennustettavia tai -ymmärrettäviä. Turvattomuutta voi lisätä arkielämän epävarmuuksien lisääntyminen, mikä johtuu mm. maailmantalouden murroksesta, globaalien riskien kasvusta, työelämän epävarmuudesta, kiireen ja ihmissuhdeongelmien lisääntymisestä sekä infoähkystä. Vanhat ajattelumallit eivät välttämättä enää toimi nopeasti muuttuvassa maailmassa ja se voi aiheuttaa turvattomuuden tunnetta.

Erilaisissa turvallisuuden tunnetta mittaavissa kyselyissä harvaan asuttu maaseutu pärjää yleensä hyvin. Voidaankin sanoa, että harvaan asutun alueen ihmiset kokevat turvallisuuden maan parhaaksi. Silti esimerkiksi poliisipalveluiden saatavuus koetaan huonoimmaksi ja hyvinvointimittareilla mitattuna harvaan asutulla maaseudulla voidaan pahoin. Mistä siis on kysymys? Mitkä asiat vaikuttavat harvaan asutun maaseudun turvallisuuteen ja mitä pitäisi tehdä? Siihen pyritään vastaamaan verkkolehtemme ensimmäisessä numerossa.

Antoisia lukuhetkiä

Tytti Seppänen
Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän puheenjohtaja
Korvesta ja valtateiltä verkkolehden päätoimittaja

Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän www-sivut >>

<< Paluu etusivulle