Tulosta
 

Kolumni

kesäkuu 2009
*

Rajoillamme ajetaan alas valvontaa ja voimavaroja:
ASUKKAIDEN JA MATKAILIJOIDEN TURVALLISUUS KÄRSII

Rajavartiolaitos on kuuliainen valtion laitos:
Virastolla ei ole ilmennyt omaa tarvetta vastustaa valtion tuottavuusohjelman edellyttämiä henkilöstön määrien leikkaamisia. Poliisihallinto ja hälytyskeskuslaitos sen sijaan ovat taistelleet tuloksellisesti niitä koskevia resurssileikkauksia vastaan. Kummankin laitoksen palvelutaso on siitä huolimatta laskenut tuntuvasti.

Esimerkiksi Itä-Lapin kuntien suuralueella partioi vain yksi poliisipartio suurimman osan vuodesta. Pinta-alaa puolet Tanskanmaasta!     
  
Rajavartiolaitos on päättänyt lakkauttaa tältä Lapin suuralueelta viitisenkymmentä rajavartijan tointa. Aivan viime vuosien mittaan rajavartijoiden toimintavaltuuksia kohennettiin. He saivat rajoitetuin osin poliisin valtuuksia toimia. Rajavartijat ovat siten pystyneet tekemään korvaamattoman arvokasta seudullista turvallisuus- ja järjestyksen ylläpitotyötä. Jo  kahden lappilaisen kunnan -  Sallan ja Savukosken - kohdalla on EU:n ulkorajaa Venäjän suuntaan noin 500 kilometriä.

Valtion tuottavuusohjelman vaatimusten lisäksi leikkauksia perustellaan siten, että itärajaa valvovilla ei ole riittävää määrää tehtäviä ja suoritteita. Ja toisaalta valvonnan automaatiota lisäämällä uskotaan rajojemme valvonnan suovan riittävän turvan  maamme alueelliselle koskemattomuudelle.

Itäisen Lapin alueella jää rajaa valvottavaksi tykkänään ilman ainuttakaan vartioasemaa liki parin sadan kilometrin pätkä; Helsingistä Naantaliin etelän mitoissa. Kun lumi on maassa, voidaan puoliautomaattisin menetelmin valvontaa toki suorittaa. Mutta ilmanalan lämpenemisen myötä tuntemamme kehityskulku on, että pohjoisessakin lunta on maassa vuosittain alati lyhyemmän ajan. Eikä naapurin puolella Venäjällä enää käytetä rajavalvontaan asevelvollisia, eikä mitään korvaavaa valvontamenetelmää ole silläkään puolella tiettävästi toimeenpantu. EU:n ulkorajan valvominen heikkenee molemmilta puoliltaan.

Lapin läänin poliisijohtaja on ilmaissut vakavan huolestumisensa poliisipalvelujen tasosta syrjäalueilla, koska poliisin paikalle saaminen kiireisiin hälytyskohteisiin kestää entistä pidemmän ajan. Itärajan kunnissa tämä aika on nykyiselläänkin jopa tunnin verran. Tähän tilanteeseen ovat rajavartijat korotettuine järjestyksenpitovaltuuksineen elintärkeitä kylien ja taajamien turvallisuuden takaajia. 
  
Välttämätöntä on, että itärajan valvontaa koskevia Rajavartiolaitoksen resurssien leikkauksia ei panna toimeen säästöperustein eikä muillakaan kriteereillä. Suomella pitää olla varaa turvata asujille, matkailijoille ja eräretkeilijöille turvallinen elämä kohtuudella myös korvessa ja rajaseuduilla. Perustuslakiemme mukaisesti kaikille yhdenvertaisesti.

Jokapäiväisessä elämisessä rajaseuduilla on turvallisuuden tunne tärkeä elämisen laatuun ehdottomasti kuuluva perustekijä. ”Suoritteiden” laskennallisilla keskimäärillä, jonain lyhyenä jaksona, ei ole mielekästä yrittää ehdottomien perusoikeuksien tarvetta asukkaiden kannalta arvioida – saati jyrkästi karsia!

Kirjoittaja Tarmo Salo, toiminnanjohtaja, Suomen rajaseutuliitto

<< Paluu etusivulle