Tulosta
 

Petoasia

kesäkuu 2009
*

Kommentti

Kuvaaja: Per Ole JanssonKarhu luontomatkailun vetovoimatekijänä

Suurpetojen tarkkailusta on kehittynyt nopeasti kansainvälisesti vetovoimaisin luontomatkailutuotteemme. Luontokuvaaja Eero Kemilä kehitti 1980-luvun alussa menetelmän, jossa ihmisen haju johdetaan putken avulla kauemmaksi kuvattavista eläimistä. Suurpedot houkutellaan kuvausetäisyydelle haaskojen avulla. Innovaatio mahdollisti kuvauksen lisäksi laajamittaisen eläinten tarkkailun.

Vuosittain noin 4000 ihmistä pääsee tarkkailemaan karhujen, susien ja ahmojen käyttäytymistä lähietäisyydeltä. Kävijöiden määrä on lisääntynyt vuosittain noin 20 %. Katselutoiminnan laajuus on samaa tasoa Islannin valaankatsomismatkojen kanssa. Petokannan tiheydestä ja maaomistusoloista johtuen suurpetojen tarkkailupisteet ovat keskittyneet Kainuuseen. Metsähallitus on rajannut omistamillaan mailla haaskojen pidon Suomussalmen ja Kuhmon kuntiin. Suomussalmi on suurimmalta osalta poronhoitoaluetta, jonne Metsähallitus sallii vain yhden kuvauspaikan. Lisäksi kunnan alueella toimii pari katselupaikkaa yksityismailla. Kuhmossa on kolme toimivaa katseluyritystä. Katselupaikkojen kokonaismäärä ei enää kasva. Katseluvarmuuden turvaamiseksi ruokintapaikkojen keskinäinen etäisyys pitää olla 15-20 km. Liian lähellä toisiaan sijaitsevat kohteet houkuttelevat karhuja tutkimaan naapuripaikan tarjonnan määrää ja laatua ja katseluvarmuus kärsii.

Pitkään jatkunut ruokinta on muuttanut karhujen käyttäytymistä erityisesti tiheimpien karhukantojen alueella. Liian tuttavallinen suhtautuminen on ihmisille turvallisuusriski, joka on huomioitava tarkkailutuotteita kehitettäessä. Molemminpuolisen, terveen kunnioituksen säilyttäminen edellyttää karhukannan säätelyä ja asiallista informaatiota suurpetojen käyttäytymisestä.

Kirjoittaja:
MH Ilmo Juntunen toimii Luontomatkailun teemaohjelma koordinaattorina Kainuussa

Kuvaaja: Per-Ole Jansson

<< Paluu etusivulle