Tulosta
 

Sisäinen turvallisuus:

kesäkuu 2009
*

Riipin ja Lehdon haastattelu: Harvaan asutun maaseudun turvallisuus on monen asian summa

Korvesta ja valtateiltä kysyi Posion kunnanjohtaja Mika Riipiltä ja Lapin lääninhallituksen pelastusylitarkastaja Seppo Lehdolta näkemyksiä harvaan asutun maaseudun turvallisuuden kehittämiseen. Molemmat ovat mukana, tänä keväänä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän rahoituksella käynnistyvässä, Maaseudun arjen turvaverkosto -hankkeessa.

Palvelut ovat olennainen osa turvallisuutta

Posion kunnanjohtaja Mika Riipin mukaan turvallisuus on hyvin subjektiivinen käsite. Hän muistuttaa, että palvelujen turvaaminen, yhteisöllisyyden kokeminen ja tulevaisuudenuskon olemassaolo ovat keskeisiä ihmisten turvallisuuden kannalta.

- Ilman näköalaa uskottavasta tulevaisuudesta, palvelujen kadotessa kunta- ja maakuntakeskuksiin ja naapuriavun sekä muun yhteisöllisyyden muretessa turvallisuudesta ei voida enää puhua, Riipi kiteyttää sanomansa.

Myös Lapin lääninhallituksen Seppo Lehto nostaa palveluiden vähenemisen, väestön ikääntymisen sekä yhteisten harrastus- ja kokoontumistilojen puutteen olennaisiksi haasteiksi pyrittäessä takaamaan harvaan asuttujen alueiden turvallisuus.

Lehdon mukaan Sisäisen turvallisuuden ohjelman tavoitteet ja toimenpiteet ovat oikeansuuntaisia ja linjassa myös muiden maaseudun kehittämisohjelmien kanssa kun pyritään varmistamaan kansalaisten turvallisuus koko Suomessa.

Riipi on näkemyksissään tiukempi, vaikka kokeekin ohjelman olevan oikeansuuntainen, tosin omasta suppeasta näkökulmastaan käsin.
 
- Itse luonnehtisin toimenpiteitä kuitenkin lähinnä köyhän kalastajan verkonpaikkaukseksi;  kun ei ole varaa ostaa siimaa, ei silmäkokoa voi millään saada riittävän pieneksi, Riipi luonnehtii ohjelmaa viitaten siihen, ettei ilman rahaa ja resursseja saada aikaan tuloksia.

Riipi korostaa, että valtion tulisi aidosti pyrkiä turvaamaan julkiset palveluntuotantoedellytykset harvaan asutulla alueella, jotta turvallisuus voidaan taata.

- Tämä tapahtuu kahta tietä: ensimmäiseksi valtion tulisi tunnustaa kunnan rooli ja merkitys näillä alueilla sekä ikä- ja väestörakenteen muutoksen mukanaan tuomat erittäin rajut palvelupaineet ja turvata kuntien toimintaedellytykset kunnon valtionosuuksilla, Riipi painottaa.

Riipin mukaan valtion olisi syytä miettiä myös tuottavuusohjelman vaikutuksia harvaan asutuille alueille.

- Tuottavuusohjelmaa tulisi tarkastella alueiden lähtökohdista käsin ja miettiä aidosti, miten esimerkiksi Lapin etäisyyksillä palveluiden etääntyminen jopa satojen kilometrien päähän vaikuttaa ihmisten asumisedellytyksiin ja turvallisuuden kokemiseen.

Yhteistyössä mahdollisuuden siemen

Eri turvallisuusviranomaisten välistä yhteistyötä turvallisuus asioissa on jatkuvasti lisätty ja Riipin mukaan tällä on todella suuri vaikutus. Keskeisenä ongelmana hän näkee kuitenkin hallitsemattoman ja tarveperusteista irrotetun resurssien supistamisen. Se tekee Riipin mukaan aidon yhteistyösuunnittelun ja toiminnan kehittämisen lähes mahdottomaksi.

Lehto muistuttaa, että viranomaisyhteistyössä voitaisiin edelleen kehittää esimerkiksi harvaan asuttujen alueiden yhteispartiointia sekä asukkaille ja yhdistyksille suunnattua valistus- ja neuvontatoimintaa.

- Harvaan asutulla alueella toimivien viranomaisten ja muiden toimijoiden välinen yhteistyö tulee saada vakiinnutettua, Lehto toteaa.

Lehto odottaa myös valtiolta kylätoiminnan kehittämistä ja taloudellista tukemista sekä turvallisuutta ja hyvinvointia edistävien järjestöjen toiminnan tukemista. Hänen mukaansa on myös olennaista, että uusia alueen omia resursseja hyödyntäviä palvelutuotantomalleja kehitetään.

Riipi on varovainen kun puhutaan kolmannen sektorin roolista harvaan asutulla alueella. Hänen mukaansa eri tahojen yhteistyötä ja erityisesti kolmannen sektorin toimintaa tulee tukea, mutta samalla täytyy tunnustaa, ettei kolmannen sektorin toiminnan varaan enää voida harvaan asutulla alueella aina laskea.

- Kolmannen sektorin voimavarojen kapeus tulisi aidosti tunnustaa.  Erityisesti kylillä väen vanhetessa yhdistystoiminta on jo todella ohuella pohjalla, Riipi muistuttaa.

Maaseudun arjen turvaverkosto -hanke yhdistää toimijat uudella tavalla

Mitä sitten kunnat ja niiden asukkaat voivat ylipäätänsä itse tehdä turvallisuuden parantamiseksi, vai voivatko mitään?

- Toimia asukaslähtöisesti, vaalia aktiivisesti asukassuhdetta ja näin päästä kiinni rakentamaan arvokasta yhteisöllisyyttä, Riipi listaa.

Kuntatodellisuuksia on hänen mukaansa yhtä monta kuin kuntaakin, samoin toimintakulttuureja.  Iso haaste on Riipin mukaan se, miten yhdessä käännetään toivottomuuden tunne orastavaksi tulevaisuudenuskoksi.

Lapissa käynnistyvästä Maaseudun arjen turvaverkosto -hankkeelta molemmat odottavat paljon. Lehdon mukaan hanke antaa mahdollisuuden kehittää ja pilotoida tavan, jolla harvaan asutulla alueella paikalliset toimijat, kunta ja muut viranomaiset voivat yhdistää voimavaransa ja parantaa turvallisuuden tasoa.

Hankkeessa on Riipin mukaan aidosti pyritty hahmottamaan asiaa realistiselta pohjalta jo olemassa olevien verkostojen ja toimintakäytänteiden tukemisen näkökulmasta.

- Hankeaihio on todella hyvä ja Lapin lääninhallitusta täytyykin kiittää ansiokkaasta työstä tällä saralla, Riipi sanoo lopuksi.

Tulevaisuus näyttää mitä hanke tuo tulleessaan ja miten harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta hankkeen avulla saadaan kehitettyä. Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä seuraa hankkeen etenemistä ja ottaa ilolla vastaan myös Sisäministeriön tulevan raportin, jossa harvaan asuttujen alueiden turvallisuutta ja turvallisuuspalveluita arvioidaan kokonaisuutena.

Kirjoittaja: Tytti Seppänen, Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän pj ja Korvesta ja valtateiltä –verkkolehden päätoimittaja

<< Paluu etusivulle