Tulosta
 

Pääkirjoitus

marraskuu 2009
*

Menestymisen eväät luonnosta ja kulttuuriympäristöistä

Tytti Seppänen Olen jo pitkään miettinyt, miksi niin kovasti arvostetun luontomme moninaiset resurssit pitäisi saada käyttöön miltei ilmaiseksi. Suomen harvaan asutulla maaseudulla on poikkeuksellisen rikkaat luonnonvarat, mutta noiden luonnonvarojen hyödyntäminen ei aina tuo euroja alueella asuvan asukkaan lompakkoon.

Maaseudun voimavarana voidaan pitää luonnon tarjoamia aineettomia ja aineellisia resursseja. On selvää, että näiden resurssien kestävä hyödyntäminen tuottaa hyvinvointia koko Suomelle. Aineellisia resursseja ovat esimerkiksi pelto, metsä, ilma, vesi ja malmit. Aineettomia resursseja ovat mm. tila, maisema ja hiljaisuus.

Hyviä esimerkkejä maaseudun ympäristöön perustuvista elinkeinoista ovat matkailu, metsätalous, kaivostoiminta, bioenergia ja perinteinen maatalous eli ruuan tuotanto. Erilaista elinkeinotoimintaa voidaan myös yhdistää ja näin luoda ympärivuotista ja kannattavaa yritystoimintaa sekä työpaikkoja. Esimerkiksi perinteisen maatilan yhteydessä voidaan harjoittaa matkailutoimintaa, hoivamaataloutta, hevostaloutta, koneurakointia tai luonnontuotteiden jalostustoimintaa. Myös harvaan asutun maaseudun houkuttelevuus asuinympäristönä voi perustua luontoon ja sijaintietuun. Lisäksi kulttuuri ja siihen liittyvä elinkeinotoiminta luovat mahdollisuuksia alueelle.

Monet maaseudun aineettomat mukavuudet ovat kuitenkin luonteeltaan sellaisia, ettei niistä olla totuttu maksamaan. Kyseessä on julkishyödyke, jolla ei ole hintaa. Tuotteistaminen ja elämysmatkailu (esimerkiksi erilaiset opastuspalvelut) on yksi tapa määritellä tällaiselle hyödykkeelle hinta. Toinen lähestymistapa on pitää maaseudun mukavuudet maksutta kuluttajien ulottuvilla. Tällöin korvataan niiden tuottaminen julkisista varoista, kuten jo nyt maksetaan ympäristötukia maaseudun maiseman ylläpitämisestä.

Keskustelu maaseudun kehittämisestä aloitetaan usein kysymällä: ”Miksi maaseutu tulee keinotekoisesti pitää asuttuna?” Tiedämme toki, että harvaan asutun maaseudun kunnat ovat niitä, joiden väkiluku laskee nopeimmin ja joiden huoltosuhde on muuta maata heikompi. Väitän kuitenkin, että kyseinen kysymyksenasettelu estää meitä näkemästä harvaan asutun maaseudun mahdollisuuksia. Syrjäistä maaseutua ei kyetä näkemään hyvinvointimme ja kilpailukykymme lähteenä, koska vertaamme sitä keskuksiin, niiden resursseihin ja ominaisuuksiin.

Kilpailukykymme on historiassa aina syntynyt siitä, että olemme saaneet koko maan resurssit käyttöön. Harvaan asutulla maaseudulla on tarjota aineettomia ja aineellisia resursseja, joita ei muualla maassamme ole. Niiden kestävä hyödyntäminen vaatii myös osaavien ihmisten työpanosta eli asukkaita.

Tällä kertaa Korvesta ja valtateiltä –uutiskirje paneutuu luonnonvarojen hyödyntämiseen ja pohtii muun muassa sitä, miten harvaan asutulle maaseudulle saataisiin jäämään enemmän euroja alueen luonnonvarojen hyödyntämisestä. 

Antoisia lukuhetkiä!