Tulosta
  marraskuu 2009
*

Luonnontuoteala on yhä voimakkaammin sidoksissa matkailuun ja muihin elämyspalveluihin

Ratkaisevan tärkeää luonnonvarojen hyödyntämisen edistämisessä harvaan asutulla alueella on näkemyksen, osaamisen ja yhteistyön vahvistaminen. Tarvitaan poikkitieteellistä tutkimusta ja kenttätyön vahvistamista ja riittävää tukea toiminnan alkuvaiheessa. Tätä mieltä ovat YTR:n alaisen Luonnontuotealan teemaryhmän puheenjohtaja professori Oiva Nissinen ja teemaryhmän jäsen Lapin luonnontuotekoordinaattorina toimiva Irja Mäkitalo.

Harvaan asutut ja syrjäiset alueet ovat usein luonnonvaroiltaan rikkaita. Silti juuri nämä alueet ovat BKT:lla mitattuna kaikista köyhimpiä. Tämä johtuu Nissisen ja Mäkitalon mukaan muun muassa siitä, että alueiden omien ihmisten ostovoima on heikko, työtilaisuuksia ja pääomia vähän sekä tuotanto pientä. Myös logistiikka on heikkoa ja pienehköjen tavaramäärien liikuttaminen ja valmistaminen on kallista. Kilpailukyky on kokonaisuudessaan huono ja osaamisessa on puutteita.

”Toisaalta osalle harvaan asutun maaseudun väestä olotila on oma vapaa valinta, he eivät halua kuluttaa paljon, eikä heidän sen vuoksi tarvitse ponnistella yli voimiensa rahaa saadakseen. Heille elämä itsessään riittää.” Nissinen muistuttaa.

Lapissa on käynnissä LAPPI LUO  Lapin luonnontuote- ja elintarvikealaa kehittävä kattohanke. Hanke on ohjelmakauden alkuhankaluuksien jälkeen päässyt vauhtiin. Mäkitalon mukaan hanke on saanut hyvän vastaanoton ja odotukset ovat korkealla.

”Mikäli hanke onnistuu toivotulla tavalla, yhteistyö ja kehittämistyön pitkäjänteisyys lisääntyvät, alan rajapinnat tulevat toiminnasta tietoisiksi ja se lisää kiinnostusta alaa kohtaan. Uusia innovaatioita syntyy ja tämä puolestaan synnyttää uutta yrittäjyyttä ja kysyntää raaka-aineille ja tuotteille.” Mäkitalo luettelee.

Mäkitalo mainitsee esimerkkinä Repolar Oy:n, joka valmistaa lääkelaitoksen hyväksymiä tuotteita pihka-raaka-aineesta. Myös uusia tuotteita on tulossa. Lama puree Nissisen ja Mäkitalon mukaan "turhiin" ja kalliisiin tuotteisiin, syötävää ostetaan esimerkiksi matkamuistoiksi entistäkin enemmän.

Kysyttäessä yritysten kasvun mahdollisuuksia tuovat Mäkitalo ja Nissinen esille myös alan heikkoudet: ”Pienten - yhden naisen - yritysten paikalliset markkinat ovat pienet, matkailu antaa mahdollisuuksia, mutta on samalla voimakkaasti sesonkiluontoista ja vaatii usean elinkeinon yhdistelmää, jotta voi koota toimeentulon ympäri vuoden.”  Heidän mukaansa kasvumahdollisuudet ovat kuitenkin osalla yrityksiä hyvät, mikäli ne haluavat kasvaa. ”Kasvu on viennissä tai uusissa tuotteissa, kuten LUMENE:lla”, Mäkitalo sanoo ja huomauttaa samalla, ”että esimerkiksi Detria ei voi enää kasvaa joidenkin tuotteiden osalta kotimaassa, koska ovat jo markkinajohtajia.”

Nissisen mukaan ala on yhä voimakkaammin sidoksissa matkailuun ja muihin elämyspalveluihin, sillä rajapinnalla kysyntä kasvaa.  Kysytään hyvinvointipalveluja, hemmottelua, luonto-opastuksia ja toiminnallisia luontoaktiviteetteja, marjastusta, sienestystä, yrttiretkiä. Tässä mielessä luonnon ja luonnonvarojen arvostus on nousussa.

Nissinen ja Mäkitalo toivoisivat valtiolta näkemystä, arvostusta, pitkäjänteisyyttä ja kohtuutta luonnontuote- ja elintarvikealan yrittäjää kohtaan. Myös ulkomaisen halvan tuonnin seurauksia tulee ennakoida ajoissa.
”Nuorten vieraantuminen alkutuotannosta ja elintarvikesektorilta on valtava menetys, jonka korjaaminen voi olla todella vaikeaa. Pohjoisissa olosuhteissa hiljaisen tiedon osuus on merkittävä, kirjoista ei isien osaamista löydy. Oman tuotannon palauttaminen ei ole itsestäänselvyys” asiantuntijat muistuttavat.

Alueellisilta toimijoilta ja kunnilta Nissinen ja Mäkitalo toivovat yhteistyötä ja riittävää paneutumista alueen omiin vahvuuksiin ja mahdollisuuksiin, jotka tunnetaan omassa kunnassa parhaiten. Asiantuntijat peräänkuuluttavat myös kateuden karkottamista ja kykyä erottaa arvokkaat asiat "pintakuohusta".

Kirjoittaja: Tytti Seppänen, päätoimittaja

Kuva: Timo Karjalainen, Kajaanin yliopistokeskus