Tulosta
  marraskuu 2009
*

Esimerkin voimalla mittaviin tuloksiin

Itsenäisyyden alkuvuosista harjoitettiin nuoressa tasavallassa pitkäjänteistä maa- ja metsätalousmaan käyttöpolitiikkaa.  Uudistilojen omistajat olivat enimmäkseen vailla maatalouteen ja maaseutuammatteihin liittyvää kokemusta.  Tarvetta saada alan neuvontaa ja opastusta oli viljalti.

Maanhankintalaki vuodelta 1945 soi rintamamiehille, sotaleskille ja muulle tilattomalle väestölle maata ja metsää.

Suomen nykyinen asema maailman eturivin valtioiden rintamassa juontuu lähtökohtaisesti siitä, että me, itsenäisyyden sodassa säilyttäneenä kansakuntana, onnistuimme sotien jälkeisessä jälleenrakentamistoiminnassamme.

Maannälkäisen väestön sitouttaminen raivaamaan uutta maatalousmaata kylmille tiloille Pohjois- ja Itä-Suomen korpiin oli tuloksellista – kansaa eheyttävää - yhteiskuntapolitiikkaa.  Se oli samanaikaisesti myös onnistunutta talous- ja sosiaalipolitiikkaa.  Jotta Suomi sai sotakorvauksensa maksetuiksi, tarvittiin tämä korpeen asutettu työvoima omilla tiloillaan suoritetun työn lisäksi myös puunkorjuuseen, voimalaitosten ja kaivosten perustamiseen.  Niin ikään sitä tarvittiin syrjäisillä seutukunnilla ja valtakunnan rajan takana muidenkin luonnonvaroja hyödyntävien massiivisten laitosten rakentamiseen.  Töitä piisasi ja suuret perheet saivat toimeentulon, vaikka niukankin.

Itsenäisyytemme menettämisen uhan keskellä – siis jo jatkosodan aikana vuonna 1943 - ryhtyi rajaseutujen maanviljelysseurojen elinkeinoneuvojien verkosto toteuttamaan erityisneuvontaa valikoiduille maatiloille.  Tuen rahoitti vastaperustettu Jenny ja Antti Wihurin rahasto.

Tätä erityisneuvontaa saaneiden tilojen joukkoa kutsuttiin esikuvatiloiksi tai Wihurin tiloiksi.  Olettamus ja lähtökohta niiden neuvonnassa oli se, että kun annetaan kohdistettua neuvontaa sosiaalisesti aktiiviselle ja paikallisessa yhteisössä arvostetulle tilalle, seurataan koko kyläyhteisössä tuon esimerkkitilan tapaa toimia.  Tilan omaksumat uudet menetelmät tuotannossaan leviävät ympäristöön.  Neuvonnan vaikutukset ja teho nousee uudelle tasolle.

Perikansalliseen kateuteemmeko kuuluu se, että puheita riitti esikuvatilojen lähinaapurustossa ”herrat ne niitä suosii” tai ”vain joillekin sitä tukia annetaan”!

Jälkeenpäin arvioitaessa esikuvatilojen toimintaa on selvää, että kohdetilojen valinnassa olisi tullut ottaa huolellisemmin huomioon erityisneuvontaa saaneiden tilojen lähiympäristö.  Toiminnan ideasta olisi pitänyt valistaa ympäröivää paikallisyhteisöä perusteellisin tietoiskuin.

Yhtä kaikki, toiminnasta tehdyssä tutkimuksessa on päätelty, että toiminnan merkitys oli suurimmillaan pientilavaltaisilla, tuotantomuodoiltaan yhtenäisillä paikkakunnilla: Siellä esikuvatilojen merkitys oli huomattavan suuri uudistusten omaksumisessa myös ympäristössä. 

Syrjäisten seutujen kehityksessä on esikuvatiloilla ollut eittämätön merkityksensä.  Yli kuuden vuosikymmenen toimintajakso on tuottanut maatalouden neuvonnalle hyviä eväitä:  'Korvessa' esitestatut ja hioutuneet neuvonnan hyvät käytännöt ovat tulleet laajasti hyödynnetyiksi myös valtateiden varsille, rintamaille.

Kirjoittaja: Tarmo Salo, Esimerkin voima -kirjan kirjoittaja ja Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän jäsen

Kuva: "Monenmoista kunniaplakaattia on Ylämaalla valtakunnan rajaan yltänyt neuvontatila ansainnut. Vanha isäntä vasemmalla, eläkkeelle jo siirtynyt elinkeinoneuvoja oikealla"