Tulosta
 

Pääkirjoitus

maaliskuu 2010
*

Palveluiden saavutettavuudesta huolehdittava

Tytti Seppänen Lähipalvelu on käsite, jossa sana lähi saattaa tarkoittaa asuinpaikasta riippuen, joko kilometriä tai jopa toista sataa kilometriä. Suomen Kuntaliiton nettisivujen mukaan palvelut voidaan jakaa saatavuuden perusteella kolmeen ryhmään: lähipalvelut, etäämmällä sijaitsevat seudulliset palvelut ja laajaa väestöpohjaa edellyttävät keskitetyt palvelut.

Määrittelyn mukaan lähipalveluita käytetään toistuvasti, jopa päivittäin. Ne tarjotaan kuntalaisten lähiympäristössä, niiden piiriin on helppo hakeutua, tai ne tuodaan ihmisille kotiin. Lähipalveluiden tulee olla myös vammaisten saavutettavissa. Kaksikielisissä kunnissa palveluja tulisi tarjota sekä suomen että ruotsin kielillä.  Edelleen lähipalveluiden järjestämisvastuu voi kuulua laajan väestöpohjan kuntayhtymälle tai erityisvastuualueelle. Käytännössä valtaosan lähipalveluista järjestää vähintään 20 000 asukkaan kunta tai kuntayhtymä.

Useissa tutkimuksissa todetaan, että palvelujen saatavuus ei ole heikentynyt. On kuitenkin kyettävä erottamaan toisistaan palvelun saatavuus ja saavutettavuus. Mikäli palvelut karkaavat kovin kauas ihmisten asuinpaikasta, on pelkästään luonnollista, että myös väestö alkaa keskittyä sinne, missä palvelut ovat kohtuuetäisyydellä. Maaseudun elinvoimaisuuden kannalta merkittäviä kysymyksiä ovat palveluiden saatavuus, saavutettavuus ja laatu. Lähipalvelun määritelmä nykyisellään on epäselvä. Mikäli kykenemme määrittelemään tarjottavat lähipalvelut, eli kertomaan mitä ne ovat, ja tuottamaan ne aidosti kuntalaisten lähiympäristössä tai ne tuodaan ihmisille kotiin tavalla tai toisella, palveluiden saavutettavuus paranee oleellisesti.

Harvaan asuttujen kuntien tapauksessa valtionosuuksilla on suuri merkitys. Usein todetaan, että erityisesti pienet kunnat eivät ole tehneet itse tarpeeksi kustannusten hillitsemiseksi. Väitän kuitenkin, että moni harvaan asuttu ja väkimäärältään pieni kunta on joutunut olosuhteiden pakosta ottamaan käyttöön monia uusia sosiaali- ja terveydenhuollon innovaatioita. Näillä ei kuitenkaan poisteta harvaan asuttujen alueiden palveluiden tuottamisen kustannuksiin vaikuttavia tekijöitä kuten pitkiä etäisyyksiä, asutusrakennetta, ikärakennetta, huoltosuhdetta ja sairastavuutta. Seuraavan kerran valtionosuuksien määräytymisperusteita uudistettaessa tuleekin riittävällä tavalla ottaa nämä olosuhdetekijät huomioon ja osoittaa varoja myös terveyden edistämiseen. Tähän asiaan otetaan kantaa myös tuoreessa (10.3.2010 julkaistussa) harvaan asuttujen alueiden erityiskysymyksiä selvittäneen työryhmän muistiossa.

On hyvä tunnustaa, että väestö tulee harvenemaan monilla alueilla niin paljon, että nykyisillä toimintamalleilla palvelujen ylläpito kallistuu ja niiden laatu kärsii jopa siinä määrin, että palvelujen tuottaminen nykytavoin käy mahdottomaksi. Väitän, että keskittäminen ei kuitenkaan aina ole paras tapa uudistaa palveluita.

Monissa Suomen kunnissa ja kuntayhtymissä on pilotoitu onnistuneita palvelukokeiluja, joilla palveluita on viety kuntalaisten lähelle. Monet palveluinnovaatiot ovat kuitenkin jääneet vain pilotoinin tasolle, eikä niitä ole laajamittaisesti otettu käyttöön. Samoin on käynyt myös monille terveyden edistämisen hankkeille. Tämä kertoo siitä, että kyseinen innovaatio voi vaatia käynnistyäkseen rahoitusta tai ennaltaehkäisevän työn tapauksessa alussa merkittävää taloudellista panostusta ennen säästöjen syntymistä. Myös maamme lainsäädäntö saattaa ehkäistä hyvän kokeilun laajentamisen, koska liikkumavaraa ei ole ja samat vaatimukset koskevat niin tiheästi asuttuja kuin harvaan asuttuja alueita, vaikka olosuhteet ovat täysin erilaiset. On kai myös oikeutettua kysyä, mikä on kuntien rooli tulevaisuudessa. Olisiko selkeintä, että kunnat ja kuntayhtymät keskittyisivät tulevaisuudessa lähi- ja seudullisten palveluiden kehittämiseen sekä järjestämiseen ja valtio vastaisi erikoissairaanhoidon menoista?

Tässä Korvesta ja valtateiltä -numerossa käsittelemme harvaan asutun maaseudun palveluita. Otamme toimitukseen myös vastaan lukijoiden esimerkkejä hyvin järjestetyistä harvaan asutun maaseudun palveluista. Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä järjestää palveluihin liittyvän seminaarin ensi syyskuussa kuntamarkkinoiden yhteydessä. Tervetuloa mukaan käymään keskustelua ja ideoimaan uusia tapoja turvata harvaan asutun maaseudun lähipalvelut!