Tulosta
 

Pääkirjoitus

kesäkuu 2010
Tytti MäättäKoulutuksen vaikutuksesta taloudelliseen kehitykseen on paljon tutkimusta. Koulutuksella sanotaan olevan suora yhteys inhimillisen pääoman muodostumiseen ja yhtä lailla teknologiseen kehitykseen. Alueen sisäisen talouskasvun kannalta keskeistä on se, kuinka koulutettua ja osaavaa työvoimaa alueella on ja kuinka paljon henkistä pääomaa alueelle on keskittynyt.  Tässä Korvesta ja valtateiltä –verkkolehdessä käsitellään toisen asteen koulutuksen ja korkeakoulutuksen saavutettavuutta sekä yleisesti koulutuksen merkitystä harvaan asutulle maaseudulle ja kyläyhteisöille.

Pitemmällä aikavälillä tarkasteltuna alueen keskimääräinen arvonlisäyksen kasvu on ollut korkeampaa niissä maakunnissa, jonne korkeakoulumenoja on kohdennettu enemmän. Korkea-asteen oppilaitosten ja tutkimuslaitosten osalta on käyty keskustelua filiaalien lakkauttamisesta ja toimintojen keskittämisestä isompiin yksiköihin kasvukeskuksiin.  Korkeakouluverkoston harventaminen on kuitenkin ristiriidassa erityisesti harvaan asuttujen maaseutualueiden kehittämisen tavoitteiden kanssa.

Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän mielestä alueellista kehitystä ei saada tasapainoisemmaksi keskittämällä yliopistokoulutusta alueille, joilla on jo muutenkin vetovoimatekijöitä ja joihin muuttoliike joka tapauksessa suuntautuu. Korkeakoulutuksen alueellinen saatavuus tulee turvata, sillä osaamisen ja koulutuksen tasainen jakaantuminen niin väestön keskuudessa kuin alueellisesti parantaa tuottavuutta, työllisyyttä ja talouskasvua. Koulutus- ja tutkimuslaitosten kanssa tehtävän yhteistyön myötä myös maaseutuyritykset pääsevät osaksi innovaatio- ja tuotekehitystoimintaa.

Yhteiskunnallisesti ammatillinen koulutus varmistaa osaavan työvoiman ja työn tarjonnan riittävyyden. Ammatillisella koulutuksella on merkitystä myös aluekehityksen kannalta. Ammatillisen koulutuksen saatavuus ja erilainen tarjonta jo sinällään on alueellinen voimavara ja rikkaus. Koulutusmahdollisuudet lisäävät alueen vetovoimaisuutta, työpaikkoja ja monialaista osaamista. Ammatillisen koulutuksen saatavuudella voidaan vastata moniin koulutus- ja oppimisodotuksiin. Ammatillisen koulutuksen kautta alueen yhteydet myös kansainvälisiin toimijoihin kehittyvät luonnollisella tavalla. Henkilöstön ja opiskelijoiden liikkuvuuden ja työelämäyhteyksien kautta syntyy monipuolista osaamista ja kansainvälistyminen tulee osaksi arkea.

Toisen asteen koulutusta tarkasteltaessa lukioverkko on selkeästi ammatillisia oppilaitoksia tiheämpi. Lukiot ovat maantieteellisesti katsoen helpommin nuorten saavutettavissa. Tiheä lukioverkosto on tähän saakka tarjonnut toisen asteen koulutusmahdollisuuden melko kattavasti, mutta jos lukioverkosto harvenee, heikkenee toisen asteen koulutuksen saavutettavuus nopeasti. Ammatillisen koulutuksen verkosto ei voi olla yhtä tiheä, mutta kaikilla ammatilliseen koulutukseen halukkailla ei kuitenkaan ole valmiuksia muuttaa pois kotoa asumaan itsenäisesti. Kuljetus- ja asuntolajärjestelyillä tulisi turvata kaukana oppilaitoksesta asuvien nuorten opiskelu. Myös erilaisilla yhteistyömuodoilla lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten välillä voidaan nuorten ammatillisen perusopetuksen opiskelijoiden esimerkiksi ensimmäisen vuoden opiskelu järjestää kotoa käsin, jos osa opinnoista voidaan suorittaa lähilukiossa.

Lukion lakkauttamisella saattaa olla iso vaikutus myös peruskoulun ylempien luokkien opetuksen saatavuuteen ja laatuun. Monet maaseudun lukiot ovat kooltaan pieniä, mutta niillä on kiinteä toiminnallinen yhteys kunnan yläkoulun kanssa. Lukion lakkauttaminen voi siis vaikeuttaa ratkaisevasti myös yläkoulun toimintaa, koska tällöin opettajien opetusvelvollisuutta on vaikea saada täyteen. Verkostolukiomalli on hyvä esimerkki tahdosta säilyttää koulutuspalveluita myös harvaanasutulla maaseudulla. Lukioiden keskinäinen verkostoituminen myös muuten kuin hallinnollisesti parantaa lukiokoulutuspalveluiden saatavuutta ja laatua sekä tukee lukioiden säilymistä harvaanasutulla maaseudulla.

Päätoimittaja
Tytti Määttä