Tulosta
  kesäkuu 2010
*

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut alueellisina toimijoina – alueellista vaikuttavuutta yritysten näkökulmasta

Jouni PonnikasTässä artikkelissa tarkastelen ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen alueellista vaikuttavuutta yritysten saaman hyödyn näkökulmasta. Kun Suomen alueiden kehitystä on analysoitu väestökehityksen valossa, on yhdeksi hyvin menestyneitä alueita yhdistäväksi tekijäksi havaittu alueella oleva oma yliopisto. Myös ammattikorkeakoulu on havaittu merkittäväksi alueelliseksi toimijaksi: ammattikorkeakoulun koulutustarjonta houkuttelee yrityksiä alueelle ja turvaa yrityksille osaavan työvoiman saatavuutta.  Molemmilta instituutioilta odotetaan vuorovaikutusta toiminta-alueensa ja muun yhteiskunnan kanssa.

“Ammattikorkeakoulujen tulee tehtäviään suorittaessaan olla erityisesti omalla alueellaan yhteistyössä elinkeino- ja muun työelämän sekä suomalaisten ja ulkomaalaisten korkeakoulujen samoin kuin muiden oppilaitosten kanssa”. (Ammattikorkeakoululaki 351/2003, §5.) Ammattikorkeakoulut ovat siis jo lähtökohdiltaan sitoutuneet vankkaan yhteistyöhön oman alueensa, ja erityisesti sen työelämän, kanssa, minkä mukaisesti ammattikorkeakouluissa ovat korostuneet opetuksen rinnalla aluekehitystyö sekä tutkimus- ja kehittämistoiminta. Myös ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen opetuksen sisältöön vaikuttaa koulujen toiminta-alue, väestön kehitys ja työvoiman kysynnän muutokset.

Yliopistojen lakisääteiset tehtävät ovat tutkimus ja opetus sekä näitä hoitaessa toimiminen vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa. Viime mainitun kolmannen tehtävän huomioiminen yliopistojen toiminnassa näyttäytyy erillisrahoituksella toteutettavina hankkeina ja alueellisena yhteistyönä. Yliopistoissa yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen rooli korostuu vaihtelevasti. Voidaan puhua historiallisesta kolmijaosta yliopistojen yhteiskuntasuhteissa. Alueellisesti orientoituneet yliopistot painottavat strategioissa elinkeinoelämäyhteyksiä sekä alueellista kehittämistyötä. Laaja-alaiset yliopistot painottavat enemmän yliopistoja yhteiskunnan ja kulttuurin kehittäjinä.

Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen alueelliseen toimintaan liittyy kiinteästi Triple Helix -yhteistyö, joilla tarkoitetaan korkeakoulujen, yritysten ja julkisen hallinnon yhteistyötä. Triple Helix -yhteistyön on nähty tukevan korkeaan osaamiseen perustuvaa taloudellista kehitystä, synnyttävän uusia innovaatioita sekä tukevan yrittäjyyttä ja yrityksiä. Toisaalta tämä yhteistyö myös vahvistaa korkeakoulujen ja yliopistojen alueellista vaikuttavuutta.

Alueellisen vaikuttavuuden muotoja

Tutkimusten mukaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen tekemällä yritysyhteistyöllä on ollut monia konkreettisia tuloksia. Yritykset ovat saaneet harjoittelijoita ja ammattitaitoisia työntekijöitä, sertifikaatteja, työntekijöiden koulutusta ja sen myötä tiedon ja taidon lisääntymistä yrityksissä, samoin laboratorioissa tehdyn tutkimustoiminnan avulla on yritysten tuotteita pystytty kehittämään.

Selvästi suurin merkitys yrityksille on ollut työntekijöiden osaamisen kasvamisen yhteistyön myötä. Toinen esille nouseva tekijä on yhteistyön merkittävä vaikutus yritysten tuotekehitykseen. Tärkeä resurssi yritysten kehittämisessä ja samalla oppilaitosten ja yritysten välisen yhteistyön muoto ovat ammattikorkeakoulu- ja yliopisto-opiskelijoiden yrityksiin tekemät opinnäytetyöt.

Yliopistot ja ammattikorkeakoulut synnyttävät ja houkuttelevat yrityksiä toimialueelleen. Nämä yritykset työllistävät oppilaitoksista valmistuvia. Samoin alueen julkisen sektorin organisaatioista on myös siirtynyt työntekijöitä yrityksiin. Näin alueelle syntyy korkeanosaamisen työpaikkoja ja työmarkkinat, jotka ovat alueen väestökehityksen kannalta ensiarvoisen tärkeät. Ne hillitsevät demografista muuttopainetta eli nuorten ja koulutettujen ihmisten muuttamista alueelta pois. Korkeakoulujen väestövaikutukset näkyvät myös toteutuneessa ja ennakoitavassa väestökehityksessä. Samoin ne näkyvät alueen väestön koulutustasossa, mikä on yksi alueen kehitykseen keskeisesti vaikuttava tekijä.

Osaajia yrityksiin omalta alueelta

Eri alueilla tehdyissä yritysanalyyseissa tuli esille, että yritysten keskeisin työntekijöiden rekrytointialue on oma seutukunta tai maakunta. Alueellinen koulutustarjonta on yritystoiminnan kehittymisen kannalta hyvin tärkeää. Alueen koulutustoiminta tuottaa yrityksille työntekijöitä, mikä heijastuu ennen pitkää yrityskantaan.

Alueilla joissa on korkeakouluja, syntyy yrityksiin työpaikkoja korkeakoulutuksen saaneille. Alueet, joissa on ammatillista keskiasteen koulutusta, syntyy työpaikkoja ammatillisen tutkinnon suorittaneille. Yliopistot ja ammattikorkeakoulut vaikuttavat keskeisesti korkean osaamisen ja jalostusasteen yrityksien syntyyn sekä olemassa olevien yritysten säilymiseen ja kehittymiseen toimialueillaan.

Samoin tutkimuksessa havaittiin että esimerkiksi kainuulaiset yritykset ovat kohdanneet rekrytointivaikeuksia. Kainuu muodostaa suhteellisen eristyneet työmarkkinat, jonka mahdollisuudet vuorovaikutusten läheisimpien kasvukeskusten kanssa ovat rajalliset. Oma alueellinen koulutustarjonta on Kainuun kaltaisten alueiden kehittymisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Rekrytoiminen vaikeutuu entisestään, mikäli kainuulaisten koulutusorganisaatioiden koulutustarjonta supistuu tai lakkaa.

Onko aluekehittämisen tavoitteille sijaa korkeakoulupolitiikassa?

Innovaatiopoliittisissa kannanotoissa tuli myös esille, että innovaatiopoliittiset toimenpiteet pitäisi irrottaa kokonaan aluepoliittisista tavoitteista. Innovaatioiden kehittämisen tukemisella pyrittäisiin kansainvälisesti menestyviin yrityksiin ja organisaatioihin. Mikäli rahoitusta käytetään tämän hyödyn levittämiseen tai jos rahoitusta kohdistetaan tasapuolisen alueellisen kehittämisen kriteereillä, nämä painotukset johtavat edellä mainittujen kannanottojen mukaan tehottomaan innovaatiopolitiikkaan ja Suomen menestymättömyyteen kansainvälisessä kilpailussa.

Selkeä panostaminen kansallisiin kärkiin kansallisesta tasapuolisesta alueellisesta kehityksestä piittaamatta johtaa kuitenkin helposti alueellisen ja taloudellisen eriarvoisuuden kasvuun. Lisäksi aluekehittämisessä osaamiseen perustuva ja alueille erilaisia rooleja hakeva aluekehittämisen paradigma on todennäköisesti ainoa taloudellisesti kestäviä tuloksia tuottava aluekehittämisen toimintamalli.

Tuleekin tarkkaan harkita, irrotetaanko alueellisesti tasapuolisen kehittämisen tavoitteet kokonaan innovaatiopoliittisista tai korkeakoulupoliittisista valinnoista. Jos ne irrotetaan, yleisen yhteiskuntapolitiikan kautta toteutettava suuri aluepolitiikka ohenee merkittävästi ja aluepolitiikan nimissä toteutettava pieni aluepolitiikka uhkaa jäädä tehottomaksi.

Yksisilmäisesti Suomen kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseen tähtääviä toimia mietittäessä tulisi muistaa pitää kirkkaana mielessä, millaista alueiden ja ihmisten Suomea tavoitellaan. Jos kansainvälisen kilpailukyvyn hintana on alueiden ja kansalaisryhmien välisen eriarvoisuuden voimakas lisääntyminen, se häiritsee tasapainoista yhteiskuntakehitystä ja voi johtaa kärjistyneeseen yhteiskuntaan. Menestyvänä ja vaurautta tuottavanakin eriarvoistunut Suomi ajautuu liian kauas totutusta pohjoismaisesta hyvinvointi-suomesta, jotta kansalaiset sen hyväksyisivät.

Ristiriitaista on myös pyrkimys irrottaa osaamisen vahvistamiseen tähtäävästä yhteiskuntapolitiikasta kokonaan alueellisen kehittämisen tavoitteet. Mikäli tasaavaa alueellista kehittämistä (alue- ja maaseutupolitiikkaa) ylipäätään harjoitetaan, mitä sen keinovalikoimaksi jää, jos osaamisen vahvistaminen eli koulutus- ja korkeakoulupolitiikka, rajataan pois.

Alueellisen kehittämisenkin tulee olla alueiden omiin vahvuuksiin tukeutuvaa ja alueita omaehtoiseen kehittämiseen työntävää, jos koulutuspolitiikan nimissä tätä ei voida toteuttaa, palataan ”vanhaan aluepolitiikkaan.” Eli luodaan alueille tukivaroilla keinotekoisia rakenteita ja tehdään tukien varassa olevia toimia vain sen tähden, että alueille pitää toimeliaisuutta luoda. Myös tämä vaihtoehto lienee kansainvälisen kilpailukyvyn kanssa ristiriidassa.

erikoistutkija Jouni Ponnikas
Oulun yliopisto, Kajaanin yliopistokeskus, Lönnrot instituutti


Lähteet
Ammattikorkeakoululaki 351/2003
Ponnikas, Jouni, Sirpa Korhonen, Verna Mustonen & Katri Suorsa (2010A). Osaamista ja innovaatioita yritysten ja julkisen sektorin yhteistyöllä. Tutkimus Kainuun innovaatiotoiminnan alueellisesta vaikuttavuudesta seurantajaksolla 1995–2007. Kainuun maakunta -kuntayhtymän julkaisuja B:21. 124 s.

Ponnikas, Jouni, Timo Tiainen, Johanna Hätälä & Jarmo Rusanen (2010B). Suomi ja alueet 2030 – toteutunut kehitys, ennakointia ja skenaariot. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaistu 60.

Ponnikas Jouni, Verna Mustonen, Sirpa Korhonen & Heikki Keränen (2007). Yhteistyöllä tuloksiin – Oulussa vuosina 2000–2006 toteutettujen kaupungin, yliopiston ja ammattikorkeakoulun kehittämishankkeiden loppuarviointi. Oulun yliopisto, Hallintopalvelujen lausunnot, muistiot, selvitykset ja tilastot nro 57. 116 s.

Roininen, Janne et al. (2007). Vaikuttavaa? YTK:n ja TKK Dipolin kolmannen tehtävän arviointi 2005–2007. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksen julkaisuja C 64.Zheng, Peijun & Michael Harris (2007). The University in the Knowledge Economy: The Triple Helix Model and Its Implications. Industry & Higher Education, vol 21, no 4, 253-263. IP Publishing Ltd.

<< Edellinen sivu