Tulosta
  kesäkuu 2010
*

Yhdysluokkaopetus meillä ja muualla

Yhdysluokilla opettaja opettaa samanaikaisesti kahta tai useampaa eri-ikäisryhmää. Yleisintä kyseinen opetus on kyläkouluissa, missä vuosiluokille ei riitä tarpeeksi oppilaita. Isommilla kouluilla yhdysluokkia on puolestaan perustettu liian suurten vuosiluokkien ylijäämäoppilaiden järjestelyissä. Yhdysluokkaopetus näyttäisi lisääntyvän pedagogisten ansioidensa vuoksi myös urbaanialueiden kouluissa.

Eri-ikäisopetus ei ole vain suomalainen tai pohjoismainen vaihtoehto opetuksen järjestämisessä. Harvaanasutuilla alueilla eri puolilla maailmaa kyseinen pedagogia on suorastaan elinehto. Maailman kaikista koululuokista lähes 30 % on yhdysluokkia. Suurehkoksi ongelmaksi on muodostunut niin meillä kuin muuallakin näiden koulujen opettajien heikko koulutus. Maassamme kannattaisikin paneutua entistä perusteellisemmin kyseiseen pedagogiikkaan. Sitä voisi jopa markkinoida maaseudun pienten koulujen opettajien kouluttamiseen kehitysmaissa, jossa koulutustarve on huutava.

Yhdysluokkaopetuksella on oma historiansa eri maanosissa. Maassamme siihen alettiin kiinnittää eritystä huomiota jo 1850-luvulla. Oppia haettiin ulkomailta. Kehittämistyö aloitettiin opetussuunnitelman sisältöjen järjestelyistä yhdysluokassa. Aluksi kehiteltiin ns. rinnakkaiskurssijärjestelmä. Sen mukaisesti eri luokkien oppilaat opiskelivat yhtä aikaa samaa oppiainetta ja siinä vuosiluokittain vaikeutuvia yhteisiä teemoja. Yhdysluokkaopetus uudistus jatkui 1900-luvun alussa. Tuon ajan aikaansaannos oli nykyisinkin käytössä oleva vuorokurssijärjestelmä. Sen mukaan esimerkiksi kolmas ja neljäs luokka opiskelivat yhdessä vuorovuosin joko kolmannen tai neljännen luokan oppisisältöjä. Näin opetuksesta tuli vuosiluokkamaista, vaikka opetettavana oli samanaikaisesti eri-ikäisiä oppilaita. Vuorokurssiopetuksen ongelmaksi muodostui opetuksen epälooginen eteneminen, kun vuorovuosin kolmas luokka joutui aloittamaan opinnot neljännen luokan oppisisällöistä. Ongelmaa yritettiin poistaa 1970-luvun lopulla, jolloin yritettiin palata rinnakkaiskurssijärjestelmään. Tavoitteena oli saada joissakin oppiaineissa jopa neljän vuosiluokan yhteinen spiraalimaisesti vaikeutuva opetusteema entistä paremmin kunkin vuosiluokan oppilaiden kehitystä vastaavaksi. Uudistettu rinnakkaiskurssijärjestelmä on jossain määrin käytössä nykyisinkin maamme yhdysluokilla.

Vuosiluokittain ja oppilaan iän mukaan etenevän yhdysluokkaopetuksen rinnalla on eri puolilla maailmaa kehitelty vuosiluokatonta opetusta. Se näyttäisi sopivan erinomaisesti juuri yhdysluokkiin. Ikä- ja vuosiluokka- opetukseen sijaan kunkin oppilaan oman kehitystason mukainen eteneminen on alettu nähdä pedagogisesti arvokkaampana. Oppimiskäsitysten muuttuessa 1990 -luvulla vuosiluokaton eri-ikäisopetus on saanut melkoista pedagogista suosiota myös isommilla kouluilla.

Kyläkoulujen opetuksessa eri-ikäiskirjo on laaja. Usein siinä ovat mukana lasten vanhempia, isovanhempia, vapaaehtoistyöntekijöitä ja kylän eri alojen taitajia. Opetus on yhteisökasvatusta parhaimmillaan. Oppiminen tapahtuu joko ikäluokittain tai pienissä taso- ja sekaryhmissä. Yhdysluokassa oppilaat joutuvat olemaan vuorotellen nuoremman ja vanhemman oppilaan roolissa. Usein vanhemmat oppilaat vahvistavat oppimistaan ja sosiaalisia taitojaan opettamalla ja huolehtimalla nuoremmista. Perhemäisessä yhdysluokassa nuoremmat mallintavat myös tietämättään varttuneempia. Usein he joutuvat liikkumaan kykyjensä äärirajoilla, minkä on nähty nopeuttavan heidän kasvuaan ja oppimistaan.

Pienillä kouluilla on helppo käyttää erilaisia opetusmenetelmiä. Varsin vaivattomasti oppiaineita voidaan integroida yhdysluokan tai koko koulun projekteiksi. Kylän ja siihen liittyvien asioiden opettaminen on kokemuksellista, tekemällä oppimista ja yhteistoiminnallista. Sitä voimistaa vanhempien ja muiden kylän asukkaiden osallistuminen aktiivisesti koulun toimintoihin.


Esko Kalaoja, professori (emeritus)
E-mail: esko.kalaoja@oulu.fi
GSM: 040-5692444

<< Edellinen sivu