Tulosta
  marraskuu 2010
*

Harakka nokkii: Laajakaistaa kaikille

Kuva: Veli-Matti KarppinenValtio on sitten päättänyt toimittaa laajakaistan kaikille. Kahden kilometrin päähän.  Mutta entäs sitten? Kun piuha jo nytkin saattaa kulkea siellä kahden kilometrin päässä, mutta bitti ei vain suostu hyppäämään edes noin mitätöntä matkaa. Olisikohan pitänyt samalla tehdä lähilaajakaistayhteystoimitusstrategia?

Mutta kaikki tuki pyrinnölle. Onhan se hienoa, että kohta mummoa hoidetaan ”etänä” ja robotilla. Kun siis ensin saadaan se kaksi kilometriä lankaa haudatuksi maahan, ennen mummoa. No onneksi liittymän voi saada halvemmalla, jos itse kaivaa kaapelille ojan ja peittää sen. Muistapa mummo tämä nyt, kun lapio vielä pysyy kourassa. 

Kai se mummo pärjää nykytekniikallakin. Kännykällä voi aina soittaa apua, jos huonosti menee. Kun ensin on kiivennyt mökin katolle, jossa kenttää löytyy. Niin huonoksi ei saa päästää itseään, ettei selviä tikapuista.

Herra Valtio ja Rouva Ministeri ovat suuressa viisaudessaan jyvittäneet runkoverkon tukirahat kunnittain. Eri prosenteilla. Toteuta tässä sitten yhtenäisiä runkolinjoja ja -verkkoja. Kun kuntatukiosuusprosenttikartta on pirstaleinen kuin mikä. Ja valo, tai kuka siellä valokaapelissa sitten bittejä kuljettaakin, haluaisi edetä ihan kuntarajoista piittaamatta. Nyt se pitäisi saada hyppäämään hankkeesta toiseen. Onneksi ei sähköverkkoa tai maanteitä aikoinaan rakennettu samalla logiikalla.

Suunnitelma on ihan hyvää tarkoittava, kun sen vain joku toteuttaisi. Vaan eipä löytynyt monessakaan paikkaa halukkaita verkonrakentajia, ei tullut tarjouksia.  Nyt sitten pohditaan, pitäisikö perustaa verkkoja vetämään peräti valtiollinen verkkoyhtiö vai kunnallisia osuuskuntia.

Siis mitä, tässähän on jotain tuttua. Harakka kun on niin vanha, että on muistavinaan, että meillähän oli valtiollinen verkkoyhtiö. Ja kunnatkin olivat mukana puhelinyhtiöissä. Mutta sitten iski yksityistämisen ahneus ja sinisilmäisesti ryhdyttiin uskomaan markkinavoimiin! Ja siinä sivussa käärittiin kuparilangat rullalle. Ne, jotka hoitivat niitä viimeisen kahden kilometrin yhteyksiä. Tai tarjosivat ainakin toimivan puhelinyhteyden.

Uusin avaus tuli johtavalta, kaksikansalliselta toimijalta: voitaisiinkin rakentaa yhteinen verkko, jossa kaikki saisivat operoida. Maalaisjärkeä putkahti esille yllättävältä suunnalta. Kunpa samaa maalaisjärkeä olisi käytetty jo vuosia sitten. Perusinfrastruktuurin luovuttaminen kaupallisille toimijoilla ja kilpailun areenoille kun ei palvele ainakaan harvaan asutun maan kansallista etua.

Harakka on jälkiviisauden makeutta maistellessaankin kuitenkin optimisti ja teknologiauskossaan vahva. Laajakaista tulee, vaikka sitten satelliitin kautta, kun Savossakaan mäet eivät sentään yllä satelliittia peittämään. Omatoiminen maaseutu selviää myös kaapeleiden kaivamisesta ja ratkaisee viimeisten kilometrien ja metrien ongelmat. Tieto kulkekoon!

Kuva: Veli-Matti Karppinen