Tulosta
  marraskuu 2010
*

Harvaan asutun maaseudun palvelut tulevaisuudessa – seminaari 14.9.2010 Helsingissä

Kuva: Veli-Matti KarppinenHarvaan asutun maaseudun teemaryhmä ja Hyvinvointipalvelujen teemaryhmä järjestivät yhteistyössä seminaarin, jossa käsiteltiin monipuolisesti harvaan asutun maaseudun palveluja tulevaisuudessa.

Palveluja tarkasteltava enemmän myös ennaltaehkäisevän toiminnan näkökulmasta

Päivän avasi Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän puheenjohtaja Tytti Määttä puheenvuorollaan ”Mitkä ovat harvaan asutun kunnan mahdollisuudet järjestää palvelut tulevaisuudessa?” Kuntien keinot vähentää menoja ja lisätä tuloja ovat rajalliset. Monesti kyse on siitä, että siirretään rahaa vain toiseen taskuun. Kuntaliitokset lisäävät etäisyyttä palveluihin. Palveluja tulee tarkastella myös ennaltaehkäisevän terveyden huollon näkökulmasta: voidaan puhua suomalaisten elämäntaparemontista – vastuusta omasta itsestä! Painopistettä pitäisi yhä enemmän siirtää  ennaltaehkäisyyn ja terveydenedistämiseen. Tytti nosti esiin kysymyksen: Uusi kunta, millainen se on? On myös pohdittava järjestämisvastuun ja toisaalta rahoitusvastuun siirtoa sekä sitä, minkälainen itsehallinnon ja lähidemokratian malli meille rakennetaan. Mitkä ovat peruskunnan tehtävät? Kenen hartioille mitäkin siirretään?  Kuntien roolia tulevaisuudessa on syytä kirkastaa ja pohtia aidosti, mitä asioita kuntien järjestämisvastuulle kuuluu. Nyt kun vain keskittämistä tarjotaan aitona vaihtoehtona ja kuntien tehtäviä jatkuvasti lisätään, on vaarana, että läheisyyteen perustunut kunnallinen itsehallinto romutetaan ja ihmisten vastuu itsestään jätetään taka-alalle.

Lähipalvelukäsite pitäisi määritellä

Sosiaali- ja terveysministeri Juha Rehula alusti aiheesta Rahako ratkaisee vai löytyykö muita vaihtoehtoja? Hän piti lähipalvelujen määrittelemistä tärkeänä ja lupautui itsekin mukaan määritelmää laativaan työryhmään. Perustuslaki määrittelee ihmisille oikeuden julkisiin palveluihin ja palvelujen saatavuus on julkisen vallan vastuulla. Ei ole vielä mietitty kaikkia mahdollisuuksia hyödyntää tietotekniikkaa palvelujen tuotannossa, toisaalta täytyy muistaa, ettei kaikkia palveluja voi tuottaa tietotekniikalla eikä etenkään iäkkäiden ihmisten palvelutarpeita voida ratkaista tietotekniikalla. On kuitenkin löydettävä uusia palvelutuotannon toteutustapoja tulevaisuudessa. Hän myös korosti ihmisten omaa vastuuta terveydestään.

Koko maata ei voida kehittää yhtenäisellä palvelumallilla

Tutkimusprofessori Antti Hautamäki etsi puheenvuorossaan vastauksia siihen, mitä taloudessa tapahtuu maaseudun kannalta, miten ennakoimme ja näemme talouden takana olevia vahvoja voimia. Innovatiivisuus on ollut tässä suhteessa eräänlainen taikasana yhteiskunnallisessa keskustelussa. Puheenvuoron näkökulma painottui palvelustrategioihin ja innovaatioiden ekosysteemeihin.

Eriytyvien palvelustrategioiden mukaan on epärealistista olettaa, että koko maata voidaan kehittää yhtenäisellä palvelumallilla. Maaseudulla on Hautamäen mukaan omaksuttava uudenlaisia malleja, joissa painottuvat paikallisyhteisöt ja verkkopalvelut, koska sieltä puuttuu suurten kaupunkiseutujen kaltainen palvelujen tuotannollinen kirjo.

Julkisten toimintojen keskeinen kriteeri on vaikuttavuus, joka edellyttää mm. kunnilta innovaatioita. Hyvinvointipalveluja tulee arvioida sen mukaan, miten arvokkaita asioita ne ovat ihmisen elämässä. Hautamäki korostaa ihmisten omien voimavarojen vahvistumisen ja käyttämisen merkitystä. Julkinen palvelu toimii usein jälkeenpäin tulevana, korjaavana toimintana. Tulevaisuudessa korostuu vertaistoiminta, elämänhallinta ja ennaltaehkäisy. Tärkeää on ns. ”hyvään tuuppaaminen”, ihmisten tukeminen tekemään ja pitämään hyviä päätöksiä esim. ravintotottumusten ja liikunnan suhteen. Kansalaisten, yhteisöjen, julkisen sektorin ja yritysten voimavarat kumppanuudessa ovat Hautamäen mukaan ainoa keino turvata palvelut.

Esimerkkeinä maaseudun ”innovaatioiden ekosysteemistä” Hautamäki toi esiin kyläyhteisöjen hankkeet pitää yllä päiväkoteja, kyläkouluja ja palvelutaloja, hoivamaatalouden (maatilan tai maatalousympäristön käytön terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseen) ja ”jatkoaikayrittäjyyden” (senioreiden projektit). Kotona annettavat etäpalvelut esimerkiksi tietokoneeseen tai tv:hen kytkettyinä voivat luoda turvallisuutta.  Lähipalveluja voidaan toteuttaa esimerkiksi palvelubusseilla, eli ihmisten lisäksi palvelut voivat liikkua.

Palveluajattelua tulee uusia voidaksemme ratkaista harvaan asutun maaseudun palvelukysymyksen. Asiaa ei Hautamäen mukaan ratkaista valtakunnallisilla ja yhtenäisillä strategioilla. Tähän liittyy esimerkiksi kysymys, miten maaseudulla määritellään lähipalvelut. Maaseutu tarvitsee omat palvelustrategiat, joissa korostuvat kumppanuus, omatoimisuus, etäpalvelut ja joustavat lähipalvelut.

Pienet koulut ovat oppimis- ja kasvuympäristöinä vähintään suurten koulujen veroisia

Risto Kilpeläinen nosti omassa esityksessään esiin kriittisiä kysymyksiä: Onko meillä varaa vaarantaa hyväksi koettu kouluympäristö yhä kasvattamalla yksikkökokoja? Menetetäänkö samalla sosiaalista pääomaa ja yhteisöjen elinvoimaa tavalla, jonka vaikutukset voivat olla kauaskantoisia? Onko pienten koulujen arvoa ja merkitystä kokonaan tajuttu? Rahallisia säästöjä, joihin koulujen sulkemisilla on pyritty, ei ole useinkaan pystytty näyttämään toteen, ja on myös tapauksia, joissa kokonaiskustannukset ovat kasvaneet.

Maailmalta löytyy esimerkkejä, joissa on havahduttu koulujen koon kasvattamisen tuomiin ongelmiin ja ryhdytty hakemaan muitakin ratkaisuja keskittävän kehityksen sijaan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Kanadassa on nähtävissä kehityssuunta, jossa suurempia kouluja hajautetaan pienemmiksi yksiköiksi ja näin tavoitellaan hyvää oppimis- ja kasvuympäristöä. Kilpeläisen mukaan myös monet tutkimukset antavat tukea oletukselle, että pienet koulut ovat oppimis- ja kasvuympäristöinä vähintään suurten koulujen veroisia.

Mielenkiintoisen esityksensä pohjalta tutkija herättelikin kysymystä, voisiko asioita ajatella meilläkin toisin? Voisimmeko keskittävän kehityksen ohessa tai jopa sen sijasta vahvistaa pienempiä, joustavasti toimivia kouluyksiköitä, jotka pystyvät omaehtoisesti kehittämään toimintaansa ja aikaansaamaan myös säästöjä ja jotka perustehtävänsä ohella ovat samalla kyläyhteisöjensä muunkin elämänmenon tärkeitä tapahtumapaikkoja?

Sosiaali- ja terveydenhoidon etäpalvelut harvaan asutun maaseudun mahdollisuutena – Esimerkkinä Oulunkaaren kuntayhtymä

Syksyn palveluseminaarin mielenkiintoisimpia alustuksia oli kuntayhtymän johtaja Kirsti Ylitalon esitys Oulunkaaren kuntayhtymän (Ii, Pudasjärvi, Utajärvi, Vaala, Simo) uusista sote-palveluista. Yhteenliittymän toiminta-alue on maatieteellisesti laaja ja epäyhtenäinen. Yhdessä tiukan kuntatalouden ja väestörakenteen muutoksen kanssa tämä on pakottanut sote-toimialan etsimään ratkaisua uusista etäpalvelumuodoista.

Alueella onkin tartuttu rohkeasti teknologian tarjoamiin mahdollisuuksiin ja käynnistetty pilottihankkeita mm. virtuaalikotihoidon palveluissa. Tällä hetkellä käytössä tai kokeiltavana on esimerkiksi seuraavat etäpalvelut:

  • etälääkäripalvelut
  • painonhallintaryhmät
  • erikoislääkärikonsultaatiot
  • koulutukset
  • neuvottelut
  • kokoukset koko kuntasektorilla
  • virtuaalikotihoito käynnistymässä

Etäpalveluiden kehittäminen nähdään Oulunkaaressa hyvänä mahdollisuutena  vastata palvelurakenteen kehittämistarpeisiin HAMA-alueilla. Palveluiden käyttöönotto on kuitenkin vasta alkuvaiheessa ja koskee paljolti koulutettua väestönosaa.

Palvelujen kehittämisen esteenä on myös riittävän nopeiden tietoliikenneyhteyksien puuttuminen maaseudulla. Toisaalta videopuhelinten ja sähköpostipalveluiden käytössä kynnys on melko matala. Sähköpostin käyttö lääkäripalveluissa edellyttää myös hyvin suojattua tietoverkkoyhteyttä.

Asiasta kiinnostuneiden kannattaa olla suorassa yhteydessä Oulunkaaren kuntayhtymään: www.oulunkaari.com

Etäterveydenhoito ainoa merkittävä keino vapaaehtoistyön ohella paikata henkilöstövajetta

Verkkoyhteysongelmien vuoksi Kirsti Ylitalo esitti myös lääkäri Olavi Timosen esityksen. Etälääkäri toimintaa on kokeiltu Kainuussa 2000-luvun alkupuolella. Kokemusten perusteella se soveltuu parhaiten kroonisten sairauksien hoitoon. Etälääkäritoiminnan yleistymisen suurimpana esteenä syrjäseuduilla ovat huonot verkkoyhteydet ja salaukseen liittyvät kysymykset. Tulevaisuudessa voidaan olettaa verkkojen olevan pääosin kunnossa v. 2015. Jo 5-10 v. kuluttua verkkopalvelujen kautta toteutetaan merkittävä osa sote:n palvelutuotantoa, mikä on ainoa merkittävä keino vapaaehtoistyön lisäksi paikata henkilöstövajetta. Videopuhelimen kautta tapahtuva virtuaalinen suoraan kotiin tarjottava palvelutuotanto nousee tavanomaisen palvelutuotannon vaihtoehdoksi varsinkin syrjäseuduilla, mihin ovat syynä ympäristö- ja henkilöstön rekrytointiongelmat.

Pelkän vapaaehtoistyön varaan ei voida laske jatkuvaa avuntarvetta

Tutkija Ritva Pihlaja alusti aiheesta kolmannen sektorin rooli palvelujen tuotannossa? Voiko mahdollisuutena olla yhteiskunnallinen yrittäjyys? Yhteiskunnallinen yrittäjyys on arvopohjaista liiketoimintaa, jonka tavoitteet ovat yhteiskunnallisia, ja jonka voitto ohjataan takaisin näiden tavoitteiden saavuttamiseen. Ritva Pihlaja näkee, että suomalaisessa keskustelussa juututaan puhumaan esim. juridiikasta, kilpailusta tai voitosta, kun huomion pitäisi olla paikallisyhteisöjen vahvistamisessa.

Ritva puhui maaseutukuntien palvelujen järjestämisen ”kovasta kehästä”: palvelujen tarve kasvaa väestön vanhetessa, mutta kunnan rahat eivät riitä kuin lakisääteisiin palveluihin. Tässä tilanteessa asetetaan toiveita kolmannen sektorin mahdollisuudelle toimia. Oleellista on kuitenkin se, että kolmannella sektorilla tai naapuriapuna tehtävän vapaaehtoistyön varaan ei voida laskea jatkuvaa avuntarvetta. Myös kolmas sektori tarvitsee palkattuja työntekijöitä ja rahaa tuottaakseen palveluja, jotka edellyttävät sitoutumista ja pitkäjänteisyyttä. Perusoikeuksia toteuttavien palvelujen tuottamiseen tarvitaan julkista tukea.

Seminaariesitelmät löytyvät videolta ja kirjallisina osoitteesta  www.maaseutupolitiikka.fi/teemaryhmat/harvaan_asuttu_maaseutu.