Tulosta
  marraskuu 2010
*

Toimiiko verkko-osallistuminen?

Kuva: Veli-Matti Karppinen
Verkkodemokratiasta on puhuttu siitä saakka, kun netin käytössä päästiin vähän eteenpäin ensi vaiheen matkailuinformaatiosta. Internet on kaksisuuntainen väline – siinähän on meille palautteen, osallistumisen, jopa äänestämisen väline!

Tänään sosiaalinen media on jokaisen huulilla. Kirjoitetaan ihan omia blogeja, kootaan Facebook-vaikuttajaryhmiä, luodaan sisältöjä yhdessä.

Vaan miten on käynyt osallistumisen vaikuttavuuden kanssa? Onko päätöksenteko saanut lisää demokratiaa siipiensä alle, onko verkkokansa nyt vallassa?

Tampereella on luotu lautakuntien päätösten valmisteluun suoraan liittyvä sähköinen osallistumisympäristö Valma. Kuntalaisilta kysytään mielipidettä jo asioiden valmisteluvaiheessa ja mielipiteet esitellään lautakunnalle yhdessä virkamiesvalmistelun kanssa. Hienoa, mutta mielipiteitä ei vaan tule kuin kourallinen ja vaikka tulisi enemmänkin, niin ne voidaan aina työntää syrjään, koska ”edustavuus on heikko”. Toisaalta voidaan aina moittia, että ei kysytä oleellisia asioita, ei selitetä taustoja ymmärrettävästi, ei ymmärretä vastauksia oikein jne.

Espoo avasi Facebookissa keskustelun palveluiden kehittämisestä. Vaikka asia uutisoitiin näyttävästi ja espoolaiset ovat tietotekniikan kärkiväkeä, tykkääjiä sivustolle kertyi alta tuhat ja mielipiteitä jaksoi kirjoittaa ani harva.

Vaikka kuinka kysyttäisiin konkreettisista, kuntalaisia koskettavista asioista, foorumi ja kysymykset määrätään ylhäältä – tämä vieroksuttaa monia, sanotaan. No, Tampereella yliopisto laittoi pystyyn Mansetorin, kaupunkilaisten oman sivuston aktiivisten sisällöntuottajien avulla. Varsin pian tarvittiin kaupunkia apuun, mikään kun ei pyöri ilmaiseksi. Myös Kyyjärven kuuluisa kansalaisten verkkolehti Nopola News nojautuu vahvasti kunnan taustatukeen.

Ei ole kuitenkaan syytä lannistua ja luovuttaa. Suomalaiset pitävät nyt jo Internetiä tärkeimpänä viestintävälineenä television jälkeen. Oman kunnan kotisivut ovat ylivoimaisesti suosituin julkishallinnon verkkopalvelu.

Virossa verkkoäänestyskin jo luonnistaa. Suomessa lasten parlamentti on toteuttanut ensimmäiset yleiset verkkovaalit – kasvamassa on sukupolvi, joka oppii hyödyntämään verkkoa myös demokratian työkaluna. Nuoriso tuottaa videoita verkkoon noin vaan; kuvallinen ilmaisu tuo oman elementtinsä osallistumismotivaatioon ja vaikuttamisen muotoihin.

Kaikista kokemuksista on syytä ottaa oppia, hioa ja parantaa osallistumisen muotoja, mainostaa ja totuttaa ihmiset uusiin palveluihin niin, että ne juurtuvat vähitellen osaksi arkea. Jos verkkodemokratia olisi helppoa, siitä olisi tehty tuottavaa liiketoimintaa jo aikaa sitten. Ehkä se ei kuitenkaan ole demokratian tavoite, vaan todellinen vaikuttavuus, joka syntyy vain syvällisen prosessin kautta.
Sähköisen palvelun ja osallistumisen kehittäminen edellyttää kaikkien ulottuvuuksien kehitystä rinta rinnan: kansalaisten valmiudet, sisältöjen ja tekniikan kehitys, päätöksenteon prosessien uusiutuminen. Kaikkien virkamiesten ja päättäjien on otettava kaikki mielipiteet vakavasti, mutta silti tehtävä kokonaisuuden kannalta viisaita johtopäätöksiä.

Vaikka mielipiteiden määrä ei vielä ohjaisikaan päätöksentekoa, on jokainen yksittäinen kannanotto arvokas. Aina kannattaa kysyä.

Vaikka sähköinen äänestäminen ei ensimmäisellä kerralla ihan onnistunutkaan, on silti jatkettava kehitystä. Kierretään bussilla hakemassa perinteiset äänestysliput, jos tekniikka ei vielä pelaa.

Rakennetaan etäopetusta, yhteispalvelupisteitä ja muita elämää helpottavia ja etäisyyksiä pienentäviä ratkaisuja, vaikka ihan suoraan ei osatakaan surffailla tekniikan aallonharjalla.

Jari Seppälä
Viestintäjohtaja
Suomen Kuntaliitto

Kuva: Veli-Matti Karppinen