Tulosta
  maaliskuu 2011
*

Millaisia osaajia harvaan asuttu maaseutu mielestänne tulevaisuudessa tarvitsee? Miten näitä osaajia alueelle saadaan?


Päivi Räsänen (Kristillisdemokraatiti):

Harvaan asuttu maaseutu tarvitsee monipuolisia osaajia ja eri alojen osaajat tarvitsevat niitä mahdollisuuksia, joita maaseutu tarjoaa.  Selvää on, että tarvitaan peruspalveluiden hoitamiseksi välttämättömiä henkilöitä kuten lääkäreitä ja opettajia. Ongelmallista on, että näidenkin osaajien saamiseksi puolestaan tarvitaan hyvät peruspalvelut.
 
Osaajien saaminen edellyttää monipuolista eri ammattien ja toimialojen koulutusta koko maassa. Maaseudun palvelujen turvaamiseksi voitaisiin ottaa mallia Norjasta, jossa valtion aluepoliittisin toimenpitein on turvattu mm. pätevien lääkäreiden ja opettajien saanti. Myös lukioverkon harventaminen vaikuttaa merkittävästi siihen, mille paikkakunnille perheet asettuvat asumaan. Pienten lukioiden toiminta voidaan turvata verkostoitumisella ja tietotekniikan laajalla hyväksikäytöllä. Kyläkoulujen toimintamahdollisuudet tulee turvata.
 
Anni Sinnemäki (Vihreät):
Maaseutu tarvitsee moniosaajia. Tarvitaan yhä enemmän henkilöitä, jotka pystyvät harjoittamaan vuoden mittaan useampaa ammattia: hoitamaan vanhuksia, toimimaan lomittajina, korjaamaan energiapuuta, viljelemään maata, harventamaan metsiä, toimimaan jossain maaseudun ulkopuolisessa ammatissa jne. Osaajat tulevat maaseudun nykyisten asukkaiden lapsista, luonnosta pitävistä maaseudun uusasukkaista sekä maahanmuuttajista ja muusta ulkomaisesta työvoimasta, joita ilman moni maaseudun mansikka jäisi jo poimimatta. Yrittäjähenkisyys on maaseudulla todella tärkeä ominaisuus. Nykyaikaisten tietoliikenneyhteyksien maailmassa myös korkeasti koulutetut tietotyötä tekevät ihmiset voivat hyvin asua maaseudulla.

Vasemmistoliitto:
Kaikkialla tarvitaan koulutettuja ihmisiä. Näillä alueilla ammattikoulutuksen saaneiden kysyntä on todennäköisesti keskimääräistä suurempi, mutta lähtökohta on, että koulutettua väkeä tarvitaan. Luontevaa olisi, että osa nuorista pysyy kotiseudullaan tai palaa sinne koulun jälkeen. Mikäli työtä on nykyistä enemmän tarjolla, silloin paluumuuttokin lisääntynee. Tästä on viitteitä uusimpien kaivoshankkeiden yhteydessä. Maaseudulla on yksi ehdoton kilpailuvaltti kasvukaupunkeihin verrattuna: edulliset asunnot, riittävä tonttitarjonta ja hyvä asumistaso. Kun siihen yhdistyy luonnonläheinen ympäristö, tarvitaan enää työtä.

Jyrki Katainen(Kokoomus):
Tärkein vetovoimatekijä on yksinkertaisesti hyvä tekemisen meininki, joka syntyy erilaisten osaajien kohtaamisista ja siitä, että he yhdistävät voimansa ja tekevät asioita uudella innostavalla tavalla. Kipinän voivat sytyttää mitä erilaisimmat osaajat. Ajattelua ei pidä turhaan etukäteen rajoittaa.

Timo Soini (Perussuomalaiset):
Maaseutu tarvitsee moniosaajia eli, kun väkeä on vähemmän kuin kaupungeissa, niin maaseudun haasteena ja samalla vahvuutena on juuri se, että menestys pohjautuu monipuolisuuteen ja sektorirajat ylittävään näkemyksellisyyteen. Tämä vaatii rohkeutta ja sitä pitää tukea, koska tällaisten osaajien olemassaolo on kuitenkin elinehto koko Suomen menestymiselle. Tarvitsemme Suomessa myös eri sektoreiden huippuosaajia, mutta se ei yksin riitä.

Mari Kiviniemi (Keskusta):
Harvaan asuttu maaseutu tarvitsee tulevaisuudessa vahvan maa- ja metsätalousosaamisen lisäksi osaamista uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntämisessä ja biotalouden kehittämisessä.

Jutta Urpilainen (SDP):
Maataloustuotannossa on pyrittävä kokonaisvaltaisempaan toimintaan. Tilojen tulonmuodostuksen monimuotoisuus ja kokonaistuloajattelun vahvistaminen monimuotoista palkkatyötä ja yrittämistä yhdistämällä on tärkeää. Maaseutuelinkeinojen monipuolista ja jatkuvaa tutkimuskokeilua sekä kehitystoimintaa pitää vahvistaa.
 
Luomu- ja erityistuotantoa tulee lisätä määrätietoisesti erilaisin toimenpitein. Keskeistä on, että maataloustukijärjestelmää kehitetään edelleen niiden erityispiirteet huomioon ottaen. Tuottajien yhteistoiminnalla saavutetaan tarvittavat volyymit, jotta niiden tuotteiden on mahdollista päästä kauppaliikkeiden hyllyille ja pärjätä julkisia hankintoja kilpailutettaessa. Vastapainona kilpailutusosaamiseen on panostettava kunnissa.  
 
Maaseudulla on paljon potentiaalia, joka jää nykyään vielä hyödyntämättä mm. elintarvikkeiden jatkojalostuksessa. Paikallisten tuottajien yhteistyöverkostoja tulee edistää mm. seudullisen kehittämisen ohjelmaryhmissä, joihin otetaan mukaan yrityselämän edustus ja luottamushenkilöitä.
 
Maaseudun kehittäminen on vahvasti sidoksissa tärkeimmän vientisektorimme metsäteollisuuden tulevaisuuden näkymiin. Esimerkiksi paperi- ja kartonkituotannossa näkyy suomalaisen metsäteollisuuden parasta osaamista. Sen liiketoimintaympäristössä on laman jälkeen merkkejä vahvasta potentiaalista. Uusien innovaatioiden kehittämiseen ja eteenpäinviemiseen tarvitaan oikein suunnattuja tutkimus- ja tuotekehitystukia. Mm. puurakentamisessa on suuria mahdollisuuksia ympäristöystävällisemmän rakennuskannan sekä uusien vientituotteiden luomiseksi. Metsäteollisuuden rakennemuutos pakottaa myös etsimään uusia ja pidemmälle jalostettuja tuotteita ulkomaille vietäväksi. Kotimaisen metsäteollisuuden toimintaedellytysten kannalta on myös olennaista, että valtiolle luodaan puurakentamisstrategia.
 
Maaseudun yritystoimintaa tulee tukea poikkihallinnollisten toimenpiteiden ja hankkeiden avulla. Ely-keskusten tarjoamien koulutus-, rahoitus- ja neuvontapalveluiden käyttämistä pitää helpottaa ja kehittää.
 
Maaseudun elinvoimaisuuden kannalta paikallinen kylätoiminta on avainasemassa. Kylätoiminta on käytännön kansalaistoimintaa parhaimmillaan. Se on parhaimmillaan asukaslähtöistä, asiantuntevaa ja aktiivista toimintaa oman lähialueen kehittämiseksi. Kylätoiminnan avulla turvataan myös lähipalvelujen saantia.
 
Vastineeksi julkisen vallan suhteellisen matalalle taloudelliselle panostukselle, joka aikanaan aloitettiin SDP:n aloitteesta, saadaan lukemattomien vapaaehtoisten työpanos alueen kehittämistyöhön, jossa asukkaat ovat tietysti myös parhaita asiantuntijoita.