Tulosta
  maaliskuu 2011
*

Miten puolueenne määrittelee lähipalvelut? Mitä tämä tarkoittaa tulevaisuudessa harvaan asutun maaseudun asukkaan näkökulmasta?


Päivi Räsänen (Kristillisdemokraatit):
Lähipalvelun käsite riippuu annettavan palvelun laadusta. Kuntien taloustilanteen ja väestökehityksen vuoksi lähipalvelu voi tarkoittaa mahdollisuutta saada palvelua oman kunnan alueella tai parhaimmillaan kävelymatkan päästä. Harvaan asutun maaseudun asukkaat joutuvat hakemaan palveluita entistä kauempaa. Kansalaisten perusoikeuksien ja yhdenvertaisuuden toteutuminen on kyseenalaista, jos näitä maaseudun olosuhdetekijöitä ei huomioida esimerkiksi valtionosuutta koskevissa säädöksissä ja palvelujen tuottamiseen ei ohjata julkista tukea. Palvelujen turvaamiseksi on käytettävä uusia keinoja, esim. liikkuvia yhteispalvelupisteitä
 
Anni Sinnemäki (Vihreät):
Vihreillä ei ole virallista määritelmää lähipalveluista. Usein sillä tarkoitetaan palvelua, joka on saatavissa muutaman kilometrin päässä asuinpaikasta. Harvaan asutulla maaseudulla ei ole usein lähipalveluja. Sieltä voi kuitenkin löytää muita 'palveluja' niitä arvostaville: luonnonrauhaa ja -kauneutta, puhdasta vettä ja ilmaa, etäisyyttä muista ihmisistä ja kiireestä. Lapsilla täytyy kuitenkin olla mahdollisuus käydä koulua tavoilla, joissa koko päivä ei kulu koulumatkoihin. Maaseudun muut lähipalvelut voidaan turvata yhteispalvelupisteillä.

Vasemmistoliitto:
Vasemmistoliitossa toimii parhaillaan ns. demokratia-työryhmä, jonka tehtävä on valmistaa lähidemokratiaa ja lähipalveluita kehittävä asiakirja. Työryhmän työ ei ole vielä valmis, se saattaa venyä ensi syksyyn. Vasemmistolle lähipalvelu on kohtuullisen matkan päässä saatavaa arkipäivän palvelua, josta päättämiseen käyttäjät itsekin voivat vaikuttaa. Nykyisessä kuntakentän murroksessa on erittäin tärkeää, että lähipalveluiden ja lähidemokratian osuus lujittuu. Kun tästä pidetään kiinni, se osaltaan vahvistaa maaseudun asukkaan tasa-arvoisia oikeuksia kaupunkilaisten kanssa.

Jyrki Katainen (Kokoomus):
Yhteiskunnan lähipalveluihin kuuluvat mm. terveyspalvelut, koulu, posti ja kirjasto. Kokoomus haluaa kehittää lähipalveluita. Esimerkiksi ensi toukokuun alussa voimaan tulevassa  terveydenhuoltolaissa perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoitoa yhdistetään. Samaa näkökulmaa käytettiin myös postilain uudistamisessa. Aiempaa yksi toimipiste kunnassa muutettiin siten, että postipalveluita on oltava tarjolla kohtuullisen matkan päässä. Arvioitaessa palveluita ei läheisyyttä pidä pitää ainoana mittarina, vaan tarjottujen palveluiden laadulla on suuri merkitys. Nimellistä lähipalvelua on vaikkapa muutaman tunnin aukiolo kerran viikossa.
 
Timo Soini (Perussuomalaiset):
Julkisella puolella sellaisten palveluiden, joita tarvitaan paljon, tulee olla ehdottomasti lähipalveluita. Sosiaali- ja terveyspalvelut sekä perusopetus ovat ainakin tällaisia. Tämä tarkoittaa sitä, että hallintoa voidaan koota yhteen ja näin vahvistaa palvelutuotannon rahoituspohjaa, mutta palveluita ei tule keskittää. Palveluiden turvaaminen tarkoittaa mielestämme sitä, että myös niiden saatavuus käytännössä turvataan eikä vain että palveluiden olemassaolo turvataan. Sähköisiä palveluita ja ns. monipalvelupisteitä on kehitettävä, jotta asioita pystyisi hoitamaan entistä enemmän niin, ettei jotakin asiaa tarvitsee lähteä hoitamaan kymmenien kilometrien päähän.

Mari Kiviniemi (Keskusta):
Keskustalle on tärkeää, että jatkossa kansalaisten lähipalvelut määritellään myös lainsäädännössä. Lähipalveluita ovat palvelut, jotka vaikuttavat merkittävästi arjen sujuvuuteen ja joita tarvitaan lähes päivittäin. Lähipalveluiden määrittely on tehtävä lainsäädännön yhteydessä huolellisesti, mutta tällaisia ovat esimerkiksi lasten päivähoito, esiopetus ja peruskoulun alimpien luokkien opetus, äitiys- ja lastenneuvola, terveyskeskuksen lääkärin vastaanotto päiväsaikaan, sairaanhoitajan ja terveydenhoitajan vastaanotto, mielenterveyspalvelut, koulu- ja opiskelijaterveydenhuolto ja kirjaston palvelut sekä postin jakelu arkipäivisin.

Jutta Urpilainen (SDP):
Maaseudulla asuvien ihmisten kannalta keskeistä on toimeentulon lisäksi saada asuinseudultaan laadukkaat ja riittävät palvelut. Kuntien peruspalveluissa on paljon eriarvoisuutta eri puolella Suomea. Paikoin jopa lakisääteisiä palveluja on vaikea saada. Maaseutumaisen asumisen kannalta onkin olennaista, että Suomessa on tulevaisuudessa vahvat peruskunnat, joilla on aidot taloudelliset mahdollisuudet huolehtia asukkaidensa palvelutarpeesta.
 
Monin paikoin leikkaukset valtionpalveluista maaseudulla tuntuvat ihmisten arkipäivässä niin asiointina pitkien matkojen taakse kuin selkeänä turvallisuuden heikkenemisenäkin. Kehityskulku on entistäkin hankalampi väestön nopean ikääntymisen oloissa.
 
Pelastustoimen hälytystehtävien hoitaminen harvaan asutuilla alueilla on pitkälti vapaaehtoisen palokuntatoimen ja sopimuspalokuntien varassa. Rajavartiolaitoksen merkitys turvallisuuspalvelujen tuottamisessa korostuu erityisesti raja-alueilla ja saaristossa. On huomattava, että poliisin tehtävien ja ensivastetehtävien määrä ei ole harvaan asutuilla alueilla vähentynyt samassa suhteessa väestön vähenemisen kanssa.
 
Tällä hallituskaudella tuottavuusohjelman tavoitteita on kiristetty, ja tämä on aiheuttanut ongelmia mm. sekä poliisille että rajavartiolaitokselle. Näiden molempien kohdalla tekniikan käyttö on hyvä apuväline, mutta silläkään ei voida korvata ihmistyötä.
 
Aivan keskeinen palvelu maaseudun kannalta on postipalvelu, joka avattiin tällä vaalikaudella entistä avoimemmalle kilpailulle. Uudistuksen keskeiset ongelmat kiteytyvät Itellan toimintaan tulevaisuudessa ainoana yrityksenä, jolla on postitoiminnassa yleispalveluvelvoite. Ensi vaiheessa uudistus ei tuonut suuria heikennyksiä palveluihin, mutta jatkossa yleispalveluvelvoitteen jättäminen pelkästään Itellalle luo toimialalle edellytykset varsin epätasaiselle kilpailulle. Hieman pidemmällä aikavälillä tämä kehitys pahimmillaan näivettää suomalaisten postipalvelut. Tässä mielessä uusi postipalvelulaki sisältää merkittävän uhkatekijän haja-asutusalueiden palveluille.  
 
Valtion palvelut pitäisi turvata koko maassa ja niille tulee määritellä minimitasot. Myös sähköistä asiointia ja yhteispalvelupisteitä tulee lisätä, sekä panostaa joukkoliikenteeseen myös siinä mielessä, että asiointi näiden palvelujen suhteen turvataan.