Tulosta
  marraskuu 2010
*

Nuoren teatterin koulutustapahtuma kesällä 2010 nuorten kertomana

Ristijärven Kulttuuritapahtuma ry. järjesti Nuoren Teatterin koulutustapahtuman 14. kerran 11.-19.6.2010. Nuoren Teatterin leirillä tutustuttiin teatterin ja esittävän taiteen eri muotoihin liikkeen, äänen, näyttelijäntyön ja dramaturgian opetuksen kautta.

Vuoden 2010 opetuksessa tutustuimme dramaturgioihin ja kirjoitimme näytelmäkohtauksia, harjoittelimme näyttelemisen perustaitoja ja kokonaisvaltaista fyysistä ilmaisua. Leirin aikana teimme pienimuotoisia esityksiä sekä yhteisen päätösesityksen, joka perustui tapahtuman aikana harjoitettuihin harjoituksiin ja tehtäviin.

Koulutustapahtumaan osallistui 55 nuorta (13 -20 v.) eri puolilta Suomea painottuen Oulun lääniin ja Kainuuseen. Erityisen leiman vuoden 2010 koulutustapahtumaan antoi Helsinki Kainuussa - hankkeessa, joka mahdollisti 12 helsinkiläisnuoren osallistumisen tapahtumaan.

Ohjaajina vuonna 2010 toimivat teatteriohjaajat Katariina Numminen ja Riko Saatsi, dramaturgi-kirjailija Tuomas Timonen, tanssija-koreografi Mikko Orpana ja näyttelijä-ohjaaja Heikki Törmi. Vierailevina opettajina toimivat teatteriopiskelija Henriikka Himma, muusikko Ilkka Tolonen, teatteriohjaaja Elina Kilkku ja näyttelijä Hanna Ojala.

Nuoren Teatterin tuottajana toimii Kristiina Kallioinen ja taiteellinen johtaja ja toiminnan vastaava on Heikki Törmi.

Koulutustapahtuma huipentui yleisötilaisuuteen lauantaina 19.6.2010. Silloin leirin aikana valmistuneet esitykset saivat ensi-iltansa.

Nuorten kommentteja

Perjantaina aamulla kun lähdimme viiden kaverin kanssa ajamaan Helsingistä kohti Ristijärveä, jännitti vähän. Matka oli pitkä, mutta oli hauska irtautua Helsingistä kunnolla niin, että todella tunsi tehneensä matkaa. Illalla saavuimme perille ja vastaanotto oli sydämellinen. Ilta meni totutellessa uuteen ympäristöön, ja kävimme myös läheisellä laiturilla nauttimassa ilta-auringosta ja hiljaisuudesta.

Lauantaina jakauduimme ryhmiin, ja kiersimme erilaisissa työpajoissa. Ryhmien eri-ikäisistä jäsenistä huolimatta ryhmiin syntyi hyvä henki, ja opettajat tuntuivat todella ammattitaitoisilta ja mukavilta. Heidän työpajoissaan minäkin melko paljon teatterintekemistä harrastaneena opin monia uusia näkökulmia teatteriin, kirjoittamiseen, ääneen ja jopa huonoon teatteriin. Sunnuntaina sama linja jatkui. Hyvin syöneinä ja tyytyväisinä menimme työpajasta toiseen ja iltoja vietimme niin monopolia kuin lentopalloa pelaten. Uusiin ihmisiin ja mahtavaan tyyppigalleriaan on leirillä tutustunut suorastaan väkisin, eikä enää ole niin väliä, kuka mistäkin on kotoisin.

Maanantaina jakauduimme uusiin ryhmiin (tällä kertaa hieman enemmän ikäryhmittäin, jotta jokainen voisi saada omalle tasolleen ja kokemukselleen sopivinta opetusta) ja jatkoimme viikonloppuna aloittamiemme työpajojen teemoihin perehtymistä. Jokaiseen pajaan oli varattu nyt pitempi aika. Tänään ehdottomasti eniten pidin Mikko Orpanan tanssityöpajasta.

Huomenna on taas kaksi työpajaa, ja illalla omien esitysten ilta. Saa nähdä millaisia esityksiä on kehitelty! Nyt taidan painua luokkaan 306 ja kääriytyä makuupussiin jotta jalkapallon väsyttämät jalat ja vilkas mieli olisivat huomennakin vetreinä.

-Pihla, 18

Tässä vähän viime viikonopun tunnelmia.  15.6.2010

Tultiin siis perjantaina autolla ja päivä kuluikin ajaessa ja kamojen purkamisessa.

Lauantaina ja sunnuntaina päästiinkin heti kunnolla tekemään. Kiersimme iän ja kotipaikan mukaan täysin sekoitetuissa ryhmissä seitsemässä työpajassa, joissa mm. käsiteltiin tekstin ja musiikin suhdetta, opeteltiin tanssikoreografiaa, ja tutustuttiin huonoon teatteriin.

Päivät siis kuluivat työpajoissa. Iltaisin pelailtiin ja leikittiin.

Tunnelmat olivat viikonlopun jälkeen tosi hyvät ja odotetaan innolla jatkoa!

-Niilo

Terveisiä Ristijärveltä !   15.6.2010

Saavuttiin perjantaina tänne n. 12 tunnin ajomatkan jälkeen ja heti ensimmäinen yllätys oli se, että emme olekaan metsän keskellä eristyksissä, vaan pikkukylässä. Oli positiivinen yllätys, että kauppa on kävelymatkan päässä :) Keskustelua herätti se miten nuorta muu leiriväki on. Olimme olettaneet, että täällä olisi enemmän meidän ikäistä porukkaa.

Lauantaina aamupalan jälkeen oli vuorossa työpajoja. Ryhmässäni oli kaiken ikäistä porukkaa, 13 vuotiaasta 20 vuotiaaseen. Ensin kävin tekemässä tila improa, josta ei tuntunut saavan mitään haastetta. Nousi heti mieleen ajatus, että on vaikeaa pystyä tässä ryhmässä tekemään asioita jotka olisivat kaikille kiinnostavia ja opettavaisia... Seuraavaksi siirryimme kuitenkin pajaan, jossa kehitettiin henkilöhahmoja. Pajassa sain ahaa-elämyksiä ja sain uusia ideoita esim surun kehittämiseen ja sen ulosantiin. Olin todella tyytyväinen, että paja sai mieleni aivan täysin muuttumaan leirin hyödyllisyydestä ! :) kolmantena kävin huonon teatterin työpajassa, jossa sai olla niin huono kun pystyy. Tämä oli hyvä ryhmähengen kannalta ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Viimeisenä kirjoitimme kohtauksia, dialogia sekä monologia. Niistä sai innostusta kirjoittamiseen, joka on aina kiinnostanut mutta johon ei ole ollut aina niin paljon aikaa. Illalla koko leiriporukaan saatiin luotua yhteishenkeä peli-illalla.

Sunnuntaina työpajat jatkuivat. Jäljellä oli vielä kolme. Musiikin ja kirjoittamisen yhteispaja, joka oli todella hyvällä tavalla toteutettu. Oma heikkouteni on aina ollut soittaminen, mutta nyt siihen sai uutta näkökulmaa. Se voikin olla vain äänimaailman luomista omien tunteiden ja ajatuksien pohjalta. Myös kirjottamiseen sai lisäideoita. Kuinka musiikki voi auttaa ideoinnissa ja kuinka se voi viedä tarinaa eteenpäin. Tanssityöpajassa ryhmän ujoimmatkin jäsenet rohkaisivat itseään hienosti ja tuntui että porukka toimi yllättävän hyvin. Kävimme myös tekemässä tilassa still-kuvia, joiden avulla oli hienoa huomata miten tärkeää on saada kohtauksissa selkeiksi käänteet. Tämä sai omaankin tekemiseen paljon tarkkuutta.

Kokonaisuudessa leirin kuva on vain positiivistynyt täällä ollessa.

-Tytti

Kun maanantaina oli saatu alkuhämmennys karistettua niskoilta, ja työryhmät oli muotoiltu hieman ikäjakaumaltaan homogeenisemmiksi, alkoi työpajoista saada huomattavasti enemmän irti.

Aamu alkoi Rikon (Saatsi) tilanhahmotustreeneillä, jossa testailtiin edelleen still-kuvien avulla kohtauksen luomista. Esille tuotiin myös hyödyllisiä apukysymyksiä kohtauksen luomista varten, ja lopuksi koottiin vuorosanattomia (siansaksaa puhuen) kohtauksia pienryhmissä. Lopputulos oli yllättävänkin hyvin onnistunut. Hieman harmitti joidenkin hieman nuorempien ryhmäläisten varautuneisuus lavalle loikkaamisessa, ja aikaa kului jonkin verran heidän lavalle houkuttelemiseen, mutta työpajasta jäi kuitenkin yleisesti tosi hyvä fiilis.

Ruoan jälkeen ryhmämme painui Pyrylään, läheisen hiekkakentän toisella puolella sijaitsevaan rakennukseen, jonka sisälämpötila tasapainottelee pakkasrajan mailla. Persoonalliset ja nuoret vetäjät pitivät yhdistettyä musiikin ja kirjoittamisen työpajaa. Kyseinen symbioosi oli aika odottamaton valinta yhdeksi päätyöpajaksi, mutta osoittautui todella avartavaksi. Aluksi kirjoitettiin integroidun mustalaismusiikki-punk-kansanmusiikki-kappaleen pohjalta oma teksti, jonka aloitusvirkkeiksi annettiin Mark Twainilta varastetut aloituslauseet. Tekstiä syntyi paljon, ja lopuksi ryhmästä yksi valittu teksti säestettiin musiikilla. Paljon aikaa käytettiin sen miettimiseen, millainen soitin kuvaa hämmästyksen tunnetta tai villiä nuoruutta, ja homma toi aivan uuden näkökulman kirjoittamisen ja konkreettisen äänimaailman yhteentuomiseen. Neuvo, joka erityisesti tarttui mieleen, oli se, että vasta kun lakkaa yrittämästä olla hyvä, ollaan asioiden äärellä. VAPAUTTAVAA.

Ilta sujui futiksenpeluun (yllättäen osa stadilaiskersoista päätti tyytyä kannustamiseen) ja tiistai-iltana odottavan IHAN ITSE -numeron suunnitteluun. Vapaa-aikaa on reilusti kaikki illat, mutta hieman hölmöltä tuntuu ulkonaliikkumiskielto kello 23 jälkeen edes aivan koulun pihamaalla, varsinkin täysi-ikäisille. Muutenkin hieman mietityttää joidenkin sääntöjen tarpeellisuus, mutta syy lienee leirin laajassa ikähaarukassa. Yleisesti reissu on ollut aivan todella hauska ja tunnelmaltaan rento ja luovan virittynyt, eikä edes kaltaiselleni yleiselle maaseutukyynikolle tunnu raskaalta, että pikkukylässä elellään vielä 4 päivän ajan.

-Alana

Terveisiä Ristijärveltä!    18.6.2010

Tiistai päivä on jo takana, mutta ajattelin vielä muistella kyseisen päivän tunnelmia.

Päivä lähti käyntiin jatakmalla keskenjäänyttä työpajakierrosta. Oma ryhmäni aloitti päivän tanssin merkeissä. Voin kertoa, että ajatus noin 3 tunnin mittaisesta tanssitunnista heti aamupalan jälkeen ei kuulosta hyvältä ajatukselta. Mutta ennakkoluulot osoittautuivat täysin vääriksi. Tunnin jälkeen tunsi olevansa virkeämpi kuin pitkään aikaan. Osa kiitos johtunee siitä huojentavasta tiedosta, ettei tunnissa ollutkaan kyse tiukan koreografian haltuunottamisesta, toisin kuin itse ajatteli ennen tuntia.

Tutustuimme lähinnä omaan kehoon erilaisten harjoitusten ja improvisoitujen liikkeiden merkeissä. Pienen itsensä tutkimisen jälkeen saimme oman kehon, tilan ja muun ryhmän haltuun. Impulssit, toisen huomioiminen, tilan täyttäminen, improvisaatio ja heittäytyminen. Siinä sanoja jotka kuvaavat työpajan tunnelmaa. Hauskaa oli, ja tunnit kuluivat kuin siivillä.

Seuraava työpaja olikin kaksiosainen. Ensin jokainen sai ottaa pientä tuntumaa kameran edessä olemiseen. Valloitettuamme kameran siirryimme näyttelijäntyön pariin. Lähestyimme näyttelemistä, ainakin itselleni, täysin uudella tavalla, nimittäin omana itsenään näyttelemisen kautta. On yllättävän vaikeaa näytellä tunteita omana itsenään kun ei ole turvallista roolihahmoa, jonka taakse piiloutua. Ei voi tehdä mitä ihmeellisempiä, oudompia ja erikoisempia asioita toisena ihmisenä, vaan on pyrittävä tekemään kaikki omana itsenään. Siinä oli haastetta, olisin tosin halunnut syventyä vielä enemmän omana itsenä näyttelemiseen, nyt työskentely jäi melko pintapuoliseksi.

Työpajojen jälkeen oli vuorossa iltaohjelmana "Ihan ite"- ilta. Leiriläiset saivat esittää omia, itse valmistamiaan esityksiä muille leiriläisille. Ohjelmaan mahtui monenmoista esitystä tanssista ja akrobatiasta näytelmiin, improvisaatioesityksiin, lauluihin ja tietovisaan. Tunnelmasta päätellen hauskaa oli, naurua riitti myöhään iltaan saakka.

Tiistaipäivä oli kutakuinkin yllämainitun kaltainen. Jokainen päivä on ollut edellistä hauskempi. Leirille tullessani koin pienimuotoisen järkytyksen. Olin odottanut hieman toisenlaista leiriä, suurin järkytys oli se kuinka nuoria muut leiriläiset olivat. Päivien kuluessa on kuitenkin muotoutunut mukava leiri ja mukavat työpajat.

Enää ei ole montaa päivää jäljellä ja lähden tästä valmistautumaan impro-iltaan, jonka pidämme muiden helsinkiläisten kanssa muille leiriläisille iltaohjelmana. Ja täytyy katsoa uskaltaisiko illalla käydä pulahtamassa järvessä.

-Eetu