Tulosta
  maaliskuu 2011
*

Maaseudun tulevaisuuden pohdintaa valtakunnallisessa seminaarissa:

Joensuussa havaittiin kaupunkien tarvitsevan maaseutua ja ehdottomasti myös päin vastoin

Maaseudun tulevaisuus riippuu tahdosta kehittää sen edellytyksiä.  Huolenpito maaseudusta on henkivakuutus itsenäiselle kansakunnalle.  Maaseutu ei kuitenkaan kehity ajopuuna.
Itä-Suomen yliopistossa käytiin Suomen eturivin asiantuntijoiden ja paikalliskehittäjien nokkamiesten ideoin läpi maaseutua ratkaisuna: se on ihmisten hyvinvoinnin välttämätön tekijä.  Harvaan asutut seudut eivät ole taakka yhteiskunnalle vaan voimavara.

Luterilaisen kirkon arkkipiispa Kari Mäkinen todisti kristillisen kirkon oppien lähteneen leviämään takamailta, Rooman valtakunnan keskuksistä syrjässä sijaitsevasta Galileasta.  Ihmisen perusidentiteettiin sisältyy jatkuvasti pyrkimys säilyttää yhteys luontoon.  Arkkipiispa Leo tähdensi ihmisen tehtävää ja asemaa luomakunnan suojelijana.  Molemmat kirkonmiehet muistuttivat että seurakunnat tuovat omat palvelunsa aina ihmisten koteihin asti.

Reilusti 250 osallistujaa Joensuuhun koonnut seminaari oli laajapohjainen näyttö kovin erilaisin resurssein toimivien organisaatioiden tuloksekkaasta yhteistyöstä.  Suomen molemmat kansankirkot, alueelliset ELY-keskukset sekä maakuntien liitot yhdessä Kuntaliiton ja YTR:n Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän kanssa antoivat kukin panoksensa kovin antoisaksi keskusteluineen kehkeytyneeseen päivän antiin.  Seminaaria pystyi lisäksi seuraamaan etäyhteyksin netti-television kautta.

Pohjois-Karjalan maakuntajohtaja Pentti Hyttinen huomioi, että maabrändimme keskeiset elementit perustuvat maaseutuun.  Maaseudun resurssit käyvät kuitenkin niukemmiksi ja sitä kautta yhä arvokkaammiksi.  Valtaosa kotitalouksissa ja elinkeinotoiminnassa käytettävästä energiasta tuotetaan maaseudulla.  Jokapäiväinen leipämme, ihmisen syötäväksi kelpaava ravinto, tuotetaan maaseudulla.  Puhdas vesikin tulee maaseudulta.  Koko Suomen myönteinen ulkoinen kuva perustuu maaseudun vahvuuksiin.  Uhkakuvien maalailun sijasta on maaseudun puolesta toimivien painotettava onnistumisia ja kehitykselle avautuvia uusia mahdollisuuksia.  Maaseutu on lisäksi vastapaino alati kovenevan työelämän paineille.

Lähipalveluiden järjestämiseen on saatava laajemmin mukaan yhteiskunnan eri osa-alueita.  Lähipalvelujen sisältö on sitä ennen kyettävä määrittelemään selkeästi.  Entistä voimaperäisemmin olisi kehitettävä esimerkiksi palvelujen siirtämisestä kirjastoautoihin saatua hyväksi todettua toimintamallia.  Näin palvelut saadaan lähelle niiden tarvitsijoita.

Vilkasta mielipiteiden vaihtoa sai aikaan Sitran ohjelmajohtaja Eeva Hellströmin esittelemä monipaikkaisuus: yhä useampi kansalainen asuu ja toimii useissa eri 'tukikohdissa' eli kaupunkiasunnossa, työpaikalla, haja-asutusalueilla vapaa-ajalla.  Tosiasiassa tämä malli ei ole järin ekologinen kun sukkuloidaan monen kohteen välillä autoilla.  Etätyön kehittäminen on otettava entistä voimaperäisemmin agendalle.  Laajakaistan saaminen tulee turvata jokaiseen talouteen koko maassa.

Lopputulemanaan seminaari saattoi todeta, että uusiutuva energiantuotanto laajentaa maaseutuelinkeinojen tehtäväaluetta.  Kuntaliitosten myötä muodostuvat suurkunnat – kaupunkinimisinä – ovat maaseutua.  Koko uusi kaupunki tulee saada toimimaan kaikilta osa-alueillaan.

Kirjoittaja: Tarmo Salo, Rajaseutuliiton tj, Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä