Tulosta
  kesäkuu 2011
*

Ortodoksiseurakunnissa akuutti jaakobinpaini Monta rautaa kiinni sysissä – mutta vain yksi vasaramies

Harvaan asutuissa maamme itärajan maaseutukunnissa ja -kaupungeissa toimii evankelis-luterilaisten elinten rinnalla myös toisen kansankirkkomme ortodoksisia seurakuntia.  Suomen ortodoksinen kirkko on historiallisista syistä erityisesti näillä väljästi asutuilla seuduilla merkittävä ja aktiivinen toimija.  

Tämän päivän tilanteessaan ortodoksipapit ja muut kirkon työntekijät joutuvat laajalla alueella toimiessaan sukkuloimaan toimituksia toimittaessaan ympäri maakunnan kokoista maantieteellistä seutukuntaa.

Kiinnostus kirkonmenoihin osallistumiseen on varsin laajaa ortodoksisen väestön keskuudessa. Yleisesti ottaen kirkollisia tapahtumia on seurakuntalaisten ulottuvilla vähintään pari kertaa joka kuukausi.  Kritiikkiä kirkon toimintoihin ilmenee silti ennen muuta siitä, että palveluksia on ulottuvilla liian vähän.

Suomen ortodoksisen kirkkokunnan seurakuntarakenne luotiin vuonna 1950.  Tuolloin sijoitettiin valtaosa jatkosodan jaloista evakuoiduista ortodoksista uskontoa tunnustavista rajaseutujen karjalaisista kyliin, kauppaloihin tahi pieniin kaupunkeihin.  Nykytilanteessa eletään ortodoksisissa seurakunnissa epävarmuuden leimaamaa murrosaikaa.  Niin seurakunnan ulkoinen kuin sisäinenkin toimintaympäristö muuttuvat tietoyhteiskunnassa herkeämättä.

Maaltamuuton seurauksena lukuisat näistä pitkälti yli viisi vuosikymmentä vilkkaasti toimineista seurakunnista on hiipumassa.  Seurakuntien koko on vielä toistaiseksi keskimäärin liki tuhannen henkilön luokkaa.  Kirkon piirissä pohditaankin vakavasti keinoja, joilla juuri näille seurakuntalaisille voitaisiin turvata heidän kaipaamansa hengelliset toimitukset ja palvelukset.  Maaseurakuntien toimintojen säilyttämisessä on ehdoton, velvoittava ja kouriintuntuva henkisen kunniavelan näkökohta:  Nuo seurakunnat 'kirkkomummoineen' ja 'kirkkoukkoineen' ovat olleet ortodoksisen uskonnon piirissä koko pitkän elämäntaipaleensa. Toisin sanoen uskonto merkitsee elämänlankaa heidän olemassaolossaan.

Seurakuntien toimintaa linjaavat kirkkokunnan piirissä kehitetyt tulevaisuuden strategiat.  Seurakuntien luottamustehtävissä toimivat useat elimet: seurakunnan neuvosto, valtuusto sekä nuoriso- ja aikuistyötoimikunnat.  Keskeisenä läpi linjan vaikuttavana toimijana eri sektoreilla ovat seurakuntien kirkkoherrat.

Seurakuntien hallinnon keskeisin tehtävä on luoda henkiset ja aineelliset edellytykset jumalanpalveluselämälle, pastoraaliselle työlle ja muulle kirkolliselle toiminnalle.  Seurakuntien alueilta poissuuntautuva muuttoliike, korkea työttömyysaste sekä väestön painottuminen ikääntyneisiin ikäluokkiin on pienentämässä trendinomaisesti seurakuntien verotuloja.  Tässä tilanteessa moni seurakunta joutuu pohtimaan kiinteistöjensä roolia toiminnassa: voidaanko kiinteistöjä ylläpitää entisessä laajuudessa?  Mikäli todetaan, ettei jokin kiinteistö palvele riittävästi seurakunnan perustehtävää, joudutaan kiinteistö realisoimaan.  Ratkaisu vapauttaa seurakunnan työntekijöiden resursseja ja seurakunnan voimavaroja kirkollisiin ydintehtäviin.

Kirjoittaja: Tarmo Salo, Rajaseutuliiton toiminnanjohtaja