Tulosta
  kesäkuu 2011
*

Yhteisöllinen kehittäminen – hanketoiminnan tuoma ulottuvuus

Rahoittajan näkökulma

Hanketoiminnan tultua keskeiseksi kehittämistyön välineeksi EU-jäsenyyden myötä, ovat yhteisölliset hankkeet eri muodoissaan osoittautuneet maaseudun paikallisessa kehittämisessä käyttökelpoisiksi ja hyviäkin tuloksia tuottaviksi.

Yhteisölliset hankkeet liittyvät usein kylien kehittämiseen ja kylissä niillä varmaan onkin saatu eniten näkyvää ja koettua vaikuttavuutta. Maaseudun maisemat esimerkiksi ovat silmin nähden kaunistuneet ja ympäristö siistiytynyt, kun kyläyhdistykset ovat raivanneet tienvarsia, istuttaneet kasveja kyläkoulun tai kylätalon pihaan, rakentaneet kauniita linja-autopysäkkien katoksia yhteisöllisten kehittämishankkeiden innoittamina. On kunnostettu paljon kylätaloja, joitakin rakennettukin, tehty erilaisia rakennelmia kyläyhteisöjen harrastustoiminnan tueksi. Osaa rakennelmista voivat hyödyntää myös matkailuyrittäjät omassa toiminnassaan. Nuorillekin on monenlaisia hankkeita ja myös elinkeinojen toimintaedellytyksiä on kehitetty.

Maaseudun kehittämisessä yhteisölliset hankkeet ovat tärkeä osa ohjelmatyötä ja sen tavoitteiden saavuttamista. Ja hanketoiminta tuo erinomaisen mahdollisuuden yhteisöllisen kehittämisen toteuttamiselle. Jotta tämä voisi käytännössä tapahtua, tarvitaan yhdistyksiä ja niissä aktiivisia ihmisiä, jotka osaavat ja jaksavat hankkeiden vaatiman byrokratian kanssa askarrella.  Joskus hankehallinnointi voi olla lähes taisteluakin. Rahoittajakin toivoisi hartaasti, että hanketoimintaa saataisiin oikeasti yksinkertaisemmaksi. Se olisi sekä hanketoimijoiden että rahoittajan etu.

Uudistuuko yhteisöllisyys?

Hankeväsymystäkin siis on. Monet toimijat eivät jaksa innostua uusiin hankkeisiin, kun hallinnollista työtä on paljon, eikä niitä ihmisiäkään tahdo aina saada liikkeelle. Usein kehittämistoiminnassa on mukana turhan vähän nuoria, yhdistykset akkautuvat ja ukkoutuvat. Nuoria voi vielä osallistua hankkeen järjestämään toimintaan, mutta saadaanko heitä vastuunkantajiksi, kun vanhemman polven voimat hiipuvat? Yhdistysten luottamushenkilöillä ja heidän innokkuudellaan on suuri vaikutus toimintaan. Sellaisiakin esimerkkejä valitettavasti löytyy, joissa puheenjohtajan ja muiden aktiivisten johtokunnan jäsenten vaihtuminen johtaa toiminnan kuihtumiseen ja hankerahoilla kunnostetut kylätalot jäävät vähäiselle käytölle ja hoitamatta.

Minulla oli jokin aika sitten tilaisuus kuunnella tulevaisuuden tutkija Ilkka Halavan esitystä, jossa hän ennusteli, että nykyiset ja tulevat nuoret eivät ole kiinnostuneita yhdistyksistä ja osuuskunnista eivätkä sitoudu perinteiseen yhteisölliseen toimintaan. Nuorten yhteisöt tuntuvat löytyvän jatkossa jostakin nettimaailmasta tai jonkin tietyn teeman tai harrastuksen parista. Eikä heistä ehkä vanhempanakaan tule entisenlaisia yhdistysaktiiveja. Miten käy sitten kyläyhteisöjen ja niiden kehittämisen? Voidaanko jotenkin ennakoida tulevaa, ja kehittää uudenlaista yhteisöllisyyttä, joka kiinnostaisi myös nuoria? Siinä meille kaikille maaseudun kehittäjille pähkinää purtavaksi! Maaseutu tarvitsee yhteisöllisyyttä ja yhteisöllistä kehittämistä jatkossakin, joten luovuutta ja innovatiivisuutta tarvitaan uudenlaisten toimintamuotojen kehittämiseksi.

Ulla Mehto-Hämäläinen
Yksikön päällikkö Keski-Suomen ELY-keskus