Tulosta
  kesäkuu 2011
*

Muutoksen tuulia maaseudulla –Suomen maaseutu 2030? –seminaarin 25.5.2011 satoa

Kysymykseen ”onko maaseudulla tulevaisuutta?” etsittiin vastauksia Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän ja Hyvinvointipalvelujen teemaryhmän yhteistyössä järjestämässä seminaarissa. Alustukset, paneelikeskustelu ja keskustelu keskittyivät kansalaisdemokratiaan, kuntaliitoksiin ja uusiin palvelutuotannon mahdollisuuksiin.

Kirjailija Hannu Raittilan mielestä maaseutu sopii kaupunkia paremmin draamasarjan kohteeksi. Hän näkee, että maaseudun ympäristön vaateliaisuus kääntyy maaseudun eduksi ja vahvuudeksi. Maaseudun pientilat ovat tuottaneet maidon, lihan, puun ohella valtavan määrän osaavaa työvoimaa mitä erilaisimpiin tehtäviin. Maaseudun harva palveluverkko pakottaa ihmisten toimimaan mitä erilaisimmissa tehtävissä. Nämä erilaiset maaseudun ihmisen laatuominaisuuden ovatkin maaseudun tulevaisuuden tae.

Professori Hannu Katajamäki kyseenalaisti lähidemokratian toteutumisen kuntaliitoksissa. Kuntapolitiikassa nähdään, että kuntien koolla on merkitystä kuntien kilpailukykyyn. Tämä ei suosi maaseutua ja siellä olevia pieniä kuntia. Kokemukset puuttuvat uusien kuntaliitoskuntien toimivuudesta. Talouslähtöinen tehokkuus ohittaa kansalaislähtöisen läheisyyden. Kuntalakia uudistetaan ja siinä on syytä ottaa huomioon toimiva lähidemokratia. Tarvitaan pitkäjänteisempiä linjoja mm. terveydenhoidon järjestämiseksi. Hannu Katajamäki toivoi lukijoita ja kommentoijia kirjoittamalleen blogille ”Aluekehityksen arki”.

Hyvinvointipalvelut teemaryhmän puheenjohtaja Sakari Karvonen nosti puheenvuorossaan esiin varhaiskasvatuksen merkityksen. Sukupolvia yhdistävä arki ja vuorovaikutus, lasten ja nuorten osallisuus ja kyläkoulujen kehittäminen koko kyläyhteisöä palvelevaksi luovat pohjaa yhteisöjen hyvinvoinnille ja kylien kestävälle kehitykselle.

Sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies puhui kansalaisosallistumisesta palvelujärjestelmässä ja kuinka palvelujen kehittämisessä tulisi huomioida sosiaalisesti kestävän kehityksen kriteerit. Palvelujärjestelmässä on tunnistettavissa kolme kansalaisosallistumisen kehittämistasoa: palvelujen demokraattinen hallinta, asiakaslähtöisyyden kehittäminen koko palveluprosessin läpileikkaavana toiminta-ajatuksena sekä yhteisöllinen palvelutuotanto.

Johtava ylilääkäri Ritva Simpanen Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiristä (Eksote) esitteli Mallu-terveysauton toimintaa. Mallu-auto on liikkuva palveluyksikkö, jossa vanhustenpalvelujen palveluohjaajan ja sairaanhoitajan palveluja viedään kyliin. Terveysauto tekee yhteistyötä myös kyläyhdistysten kanssa ja järjestää toiveiden mukaisia teemapäiviä.

Projektikoordinaattori Kaija Öystilä esitteli Lieksan kaupungin pienkotitoimintaa eli ns. vanhusten yhteisöasumisen mallia. Pienkoti on kotihoidon ja laitoshoidon väliin asettuva palvelumuoto, joka on tarkoitettu vanhuksille, jotka tarvitsevat tuki- ja hoivapalveluja, eivätkä kykene tai halua asua yksin omassa kodissaan. Pienkoti on huoneisto, jossa vanhuksilla on omat huoneet mutta yhteiset oleskelutilat. Kaupungin kotipalvelu ja kotisairaanhoito vastaa pienkotiin tuotavista palveluista asiakkaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Asuminen pienkodeissa on turvallista ja yhteisöllisyys luo kodinomaisuutta.

Reijo Pesonen kertoi ikääntyvien yhteisöasumisesta: jokaisella asukkaalla/pariskunnalla on oma asunto, mutta talosta löytyy myös yhteistoimintatilat. Tulevat asukkaat osallistuvat talon yhteistoiminnan, asuntojen ja yhteistilojen suunnitteluun. Yhteistoiminta luo yhteenkuuluvuutta, lisää aktiivisuutta, osallistumista ja harrastustoimintaa. Tavoitteena on luoda turvallisempi vanhuus ja ehkäistä yksinäisyyttä. Laitoshoidon ja muunkin yhteiskunnan tuen tarve vähenee. Talo  ei ole hoitokoti, palvelutalo tai vanhainkoti, mutta ei tavallinen asuintalokaan

Paneelikeskustelussa kuultua

Seminaarissa tuottaja Veli-Matti Karppisen vetämässä paneelikeskustelussa olivat mukana johtaja Mikael Palola Perusturvaliikelaitos Saarikasta, projektipäällikkö Sirkka Paananen Hyvinvointipooli –hankkeesta, hallituksen pj Reijo Pesonen Saarijärven asumisoikeusyhdistys –Saarijärven Omatoimi ry:stä ja sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies Jyväskylän yliopistokeskus Chydeniuksesta.

Paneelikeskustelussa kysyttiin, miten kansalaiskuuleminen hoidetaan suurissa kuntaliitoskunnissa. Reijo Pesonen peräänkuulutti, että päättäjien on oltava aktiivisia ja heillä on oltava aitoa tahtoa. Erityisesti kyläyhdistysten rooli on tärkeä. Aila-Leena Matthies nosti esimerkkeinä kansalaisfoorumit, kyläkierrokset, lainsäädännöllisen yhteyden rahoitukseen ja päätöksentekoon, aidon kuulemisen ja vallan jakamisen. Päättäjien on oltava huolestuneita, mikäli kansalaiskuulemisiin ei tule väkeä. Mikael Palola piti nykyjärjestelmää valtuustoineen hyvänä  pohjana. Sirkka Paananen korosti ihmisten kielellä puhumista.

Reijo Pesosen mukaan ikäihmiset kokevat, ettei heitä kuunnella päätöksenteossa. Aila-Leena Matthieksen mukaan neuvotteluyhteiskunnan malli (tasavertainen vuoropuhelu) on paras, mutta tästä ollaan vielä kaukana.

Julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kolmikantayhteistyö palvelujen tuotannossa ei voi Sirkka Paanasen mukaan olla tasavertaista, sillä julkinen puoli kantaa kuitenkin päävastuun. Palvelukokonaisuuden pitäisi kuitenkin koostua kaikkien tuottamista palveluista. Mikael Palola muistutti, että myös kolmannen sektorin tuottamien palvelujen oltava palveluvarmoja ja siten esim. päivätoiminnan järjestäminen olisi luontevaa kolmannen sektorin toiminnalla. Aila-Leena Matthieksen mielestä ensisijaisesti pitäisi käyttää voittoa tuottamattomia palveluja. Reijo Pesosen mukaan kolmannen sektorin palveluihin tarvitaan ammattimaista johtoa, jottei palvelujen tuotanto kaadu osaamattomuuteen.

Aila-Leena Matthies näki, että lähipalvelujen määrittely on paikkakuntakohtainen kysymys. Joskus liian suuri keskittäminen voi olla kallis tie, sillä esim. suurissa kouluissa tarvitaan lisää kuraattoreja, psykologeja. Ruotsissa esim. isoista kouluista kuljetetaan oppilaita pieniin kyläkouluihin, mikäli ne ovat laadukkaita. Mikael Palolan mukaan kyläkoulujen toimintaa kannattaisi laajentaa kyläpalvelukeskuksiksi.

Aila-Leena Matthieksen mukaan palvelujen mittaamisen mittarit lähtevät ruohonjuuritasolta; puhutaan  sosiaalisen kestävän kehityksen mittareista. Sirkka Paananen näki, että parhaat mittarit ovat tyytyväinen asiakas ja maaseudun vetovoimaisuus.

Seminaarin materiaalit löytyvät osoitteesta www.maaseutupolitiikka.fi.

Jutun kirjoittivat Tarja Lukkari, Pentti Ekola ja Mari Kattilakoski Harvaan asutun maaseudun teemaryhmästä