Tulosta
 
*

Poliitikot herätkää! SUOMI ON HARVAAN ASUTTU MAA

Suomessa ei kahteenkymmeneen vuoteen enää ole ollut aluepolitiikkaa eli poliittista pyrkimystä tasapainottaa aluekehitystä. Tilalle on markkinoitu aluekehittäminen, jonka tosiasiallinen sisältö on kasvupolitiikkaa eli annetaan enemmän niille, joilla jo on, ja sitten hurskaasti toivotaan että siitä se sitten keskuksista heilimöi myös landelle. Onneksi kansalaiset vaalipäivänä reagoivat kokemaansa. Suomi tarvitsee kasvupolitiikkaa, mutta myös aitoa aluepolitiikkaa, jossa kaupunkeja, maaseutua ja saaristoa käsitellään niiden omilla ehdoilla eikä koko maata sullota keinotekoisiin keskusverkkoteorioihin. Yhdysvaltalaisten tutkimusten väärinkääntäjät ja muut nollatutkijat ovat höynäyttäneet poliitikkoja pahanpäiväisesti. Maankäytön linjausten ja aluekehittämisen tavoitepäätösten perusteella Suomessa on metropoli, muutamia kaupunkeja ja maaseutua, johon ei osata suhtautua. Eihän siellä ole keskuksia! Ajatuskuvio keskusten verkosta voisi olla hyvinkin toimiva, mikäli nähdään useita erikokoisten keskusten verkkoja eikä suljeta silmiä harvaan asutulta maaseudulta. Keskusten verkko on käytännössä vain muutaman suurimman keskuksen verkko ja maaseutu ei tunnu mahtuvan elinvoimaisen ja kestävän Suomen pirtaan.

Pullistelu Helsingin metropolialueella on eurooppalaisella asteikoilla lähes koomista. Pietari on lähin metropolialue. Suomen minimetropolissa on asukkaita suunnilleen saman verran kuin harvaan asutulla maaseudulla. Kumman asukasryhmän nykydemokratia ja harjoitettu aluekehittäminen noteeraa, kumman unohtaa?

Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä näyttää tarkistaneen hieman linjaansa. Poliitikko- ja kuntauskovainen linja on täydentynyt aiempaa suuremmalla luottamuksella paikalliskehittäjiin eli kylillä toimiviin yhdistyksiin, yrityksiin ja Leader-toimintaan. Valtion ja kuntien operaatiot vaikuttavat suuremmilta ja tärkeämmiltä, mutta kannattaa kiinnittää huomiota myös näiden toimijoiden aiheuttamien muutosten etumerkkiin. Useimmiten se on miinus maaseudun asukkaan kannalta, sen sijaan paikalliskehittäjien työllä saadaan aikaan yleensä positiivisia tuloksia. Pelkäänpä että havaittu ero lähivuosina kasvaa. Siksi teemaryhmän linjan tarkistus on perusteltu ja erittäin tarpeellinen.

Teemaryhmän kannattaa myös muistaa luottavaisesti maaseudun valtit, joiden yhteiskunnallinen merkitys kasvaa varmasti ja selvästi lähi vuosina. Analysoimatta syvemmin nämä teemat ovat asuminen, matkailu, kaivostoiminta, energian- ja vedentuotanto, metsien monipuolinen hyödyntäminen, etä-/lähityö, luova työ ja maatalous. Kaikkien näiden teemojen näkymät olivat 20–25 vuotta sitten hyvin kielteiset. Yhteiskunnan suuret pyörät veivät maata paikallisen kehittämistyön alta. Nyt ne tukevat taustalla.

Tällainen maailman muutos toivon mukaan siirtyy myös politiikkojen aktiiviseen hallintaan. Nyt heidän hyväksyminään tulee ulos vanhoja linjauksia ja perusteluja. Erityisesti ajastaan jäljessä olevat linjaukset koskevat maankäyttöä. Keskittämistä ja kestävää kehitystä pidetään erheellisesti toisiinsa liittyvinä tavoitteina. Tässä jargonissa maaseutu näyttäytyy ongelmana. Yhteiskunta tarvitsee kuitenkin edellä mainittuja maaseudun valtteja käyttöönsä. Siksi harvaan asutulle maaseudulle saa rakentaa ja siellä on oikeus asua. Maaseudun rooli ja asema yhteiskunnassa ei avaudu keskuksista käsin, vaan on nähtävä kaikkien suomalaisten yhteisetu. Se näkökulma puoltaa maaseudun kehittämistä ja valoisaa tulevaisuutta. Teemaryhmällä on iso asia kourassaan.

Kirjoittaja: Eero Uusitalo, YTR:n pääsihteeri