Tulosta
 
*

Mihin unohtui elinvoima kuntauudistuksessa?

Pienen kunnan rooli alueen elinvoiman tuottajana on kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvityksessä esitettyä laajempi. On selvää, että ilman pieniä kuntia olisi jäänyt moni yritys syntymättä, matkailualue rakentamatta, lähiruoka ostamatta ja mökkitontti kaavoittamatta. Pienikin kunta voi omana yhteisönään olla aktiivinen, eloisa ja elinvoimainen, vaikka tilastojen perustella sen pitäisi olla kaikkea muuta. Ainakin harvaan asutulla maaseudulla pienenkin kunnan on pystyttävä luomaan elinvoimaa, koska paikallisille ihmisille tämä alue on niin työssäkäynnin kuin asioinninkin osalta  kaikista tärkein.

Hallitusohjelman mukaan Suomessa toteutetaan nyt laaja kuntauudistus, jonka tavoitteena on vahvoihin peruskuntiin pohjautuva elinvoimainen kuntarakenne. Ohjelman mukaan vahva peruskunta muodostuu luonnollisesta työssäkäyntialueesta ja on riittävän suuri pystyäkseen itsenäisesti vastaamaan peruspalveluista lukuun ottamatta vaativaa erikoissairaanhoitoa ja vaativia sosiaalihuollon palveluja. Lisäksi vahvan peruskunnan kriteerinä mainitaan elinkeinopolitiikka, kehittämistyö sekä toimenpiteet yhdyskuntarakenteen kehittämiseksi.

Selvityksen väestöennusteet lähtevät siitä, että tilanne pysyy staattisena. Maahanmuutto ei lisäänny, kokonaishedelmällisyysaste ei nouse tai paikkakuntakohtaisesti kuntaan ei synnyt uutta yritystoimintaa, joka muuttaisi väestökehityksen suuntaa. Hyvä esimerkki kunnasta, jossa tällainen käännös suhteessa ennusteisiin on tapahtunut, on Kittilä.

Maaseudulle tarjotaan vaihtoehdoksi niin sanottua hallittua alasajoa. Onko yrityksillä jatkossa halua jäädä alueille, joista julkinen valta ja palvelut vetäytyvät? Millaisia kumppanuuksia jatkossa tarjotaan harvaan asutun maaseudun yrityksille kun toimijat ovat keskuksissa? Kenellä on intressi kehittää näitä alueita, jos päätöksentekijät itsekin asuvat keskuksissa? Miten houkutella yrityksiin osaavaa työvoimaa, jos peruspalvelujen saavutettavuus on heikko?

Suomalaista kuntarakennetta viedään eteenpäin sosiaali- ja terveydenhuolto vetoisesti, vaikka juuri kunnan elinvoimaisuudella on harvaan asutulla alueella todella suuri merkitys. Mikäli paikallistalous nilkuttaa, katoavat työpaikat ja vaihtoehtona on joko työttömyys tai poismuutto. Yrittämiselle jää yhä vaikeampi toimintaympäristö, mikäli tukipalveluita ei ole, tiestö ja julkisen liikenteen verkosto rapautuvat ja kumppanit ovat kaukana. Monipuolinen yrityskanta tuo harvaan asutulle kunnalle vahvuutta: verotuloja ja työpaikkoja.
 
Harvaan asutuille kunnille on tärkeää, että siellä paikallisesti kerätyt verotulot käytetään paikallisten ihmisten hyvinvointiin ja paikallistalouden rattaiden pyörittämiseen. Yhteistyötä tarvitaan ja vapaaehtoisilla kuntaliitoksilla voidaan luoda vahvoja maaseutukuntia eri puolille Suomea. On kuitenkin muistettava, että olosuhteet eivät muutu kuntarajoja muuttamalla. Välimatkat säilyvät vaikka rajat poistuisivat.

Tytti Määttä
Vaalan kunnanjohtaja
Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän pj