Tulosta
 
*

Kohti kesälomaseikkailuja, ITE-kartta mukaan!

”Eihän nämä mitään, kuhan teen aikani kuluksi” vastaa ITE-taiteilija kysyttäessä teoksista ja niiden tarkoituksesta. Takapihojen liiteripicassojen bongailija ei voi kuin ällistellä näkemäänsä ja ihmetellä nykykansantaiteilijan vaatimattomuutta. Sama tarina toistuu, oltiin sitten Kainuussa tai Varsinais-Suomessa, Lapissa tai Keski-Suomessa.

Maaseudun Sivistysliitto (MSL) aloitti itseoppineiden taiteilijoiden etsinnän vuonna 1998. Ilmiantokortteja laitettiin valokuvaajien, toimittajien ja kulttuuriväen matkaan jaettavaksi ympäri maaseutua. Korteissa pyydettiin antamaan ilmi naapurinsa, sukulaisensa, ystävänsä – tai itsensä. Ilmiantoja tuli yli 300 ja joukosta poimittiin visuaalisesti kiinnostavimmat ja laitettiin esille Kaustiselle sekä taidemuseoihin Kajaanissa, Raumalla ja Helsingissä. Näyttelyn nimeksi valikoitui Itse Tehty Elämä, josta syntyi luontevasti nimi myös taidegenrelle, ITE-taide.

Loppu onkin historiaa. ITE-taide on valloittanut kotimaiset ja ulkomaiset yleisönsä omaperäisyydellään ja kekseliäillä oivalluksillaan sekä kantaaottavuudellaan ja huumorillaan. Kansanomainen luovuus vetoaa myös tavalliseen kansaan. Viimeiseen asti hiottu realismi tai roisi ja karhea ilmaisu osallistaa keskusteluin mutta jättää katsojalle luovuuden siemenen itämään ”jos tuo osaa, niin osaan minäkin”.  

Laajan valtakunnallisen kartoituksen jälkeen MSL on jatkanut nykykansantaiteilijoiden etsintää tiheäseulaisemmilla alueellisilla kartoituksilla. Kartoittajien ja ammattilaisdokumentaristien lähettäminen maaseudulle vaatii aikaa ja rahaa. Maaseudun kehittämiseen, elävöittämiseen ja asukkaiden viihtyvyyteen tarkoitetuilla paikallisilla EU-tuilla se on ollut mahdollista ja samalla on voitu tukea paikallista osaamista ja yrittäjyyttä.

Rahoittajien etsintä ja vakuuttelu asian tärkeydestä on vienyt paljon aikaa. Silloisten TE-keskusten oli vaikea nähdä, miksi pitäisi tukea kulttuurihankkeita. Maaseudun tyhjenemistä ei voi estää, tuntui olevan yleinen käsitys, ja mieluummin tuettiin konkreettisia ja teknisiä hankkeita. Itseoppineen taiteen metsästys kilpaili samalla viivalla kuin jalkapallokentän tekonurmi ja viemäriverkoston uusiminen. ITE-hankkeiden näkyvät tulokset ovat kuitenkin lannistaneet viimeisenkin epäluulon ja tällä hetkellä mm. Pirkanmaa ja Satakunta odottavat malttamattomina vuoroaan.

Maaseudun rauhassa on helppo olla rohkea ja pelkäämätön ja toteuttaa mitä mielikuvituksellisempia unelmia ja fantasioita. Ei tarvitse pelätä teilaavaa kritiikkiä. Paikallinen media esittelee ylpeänä oman alueensa arjen sankareita ja heidän uskaliaita tekojaan. Valtakunnan media laahaa kaukana perässä ja esittelee ITE-tekijöitä varmoin ottein vasta kun laatuleima on saatu. Ei yksistään ITE-taiteilijat ole oman tiensä kulkijoita, vaan heitä löytyy jokaiselta luovalta alalta (mm. teatteri, tanssi).

Veijo Rönkkösen sadat betoniveistokset ovat hurmanneet jo vuosikymmeniä kymmeniätuhansia kävijöitä Parikkalan patsaspuistossa. Suomussalmen työttömien suunnittelema ja toteuttama installaatio Kadonnut karja laiduntaa Jätkänsaaressa (etsi itse!). Ranuan kohdalla katseet kääntää Hannu Koukkulan lystikkäät ihmishahmot. Padasjoella Enni Idin kotitalo tarjoaa elämyksiä siitä, kun luovuus riistäytyy kaikille mahdollisille (ja mahdottomille) pinnalle. Niilo Rytkösen peltoinstallaatio Suonenjoella on hengästyttävän valtava maalattuine juurakkohahmoineen sekä tuohi- ja heinätuppopäineen. Kauhajoen Nummijärvellä asustaa Alpo Koivumäen savanni sarvikuonoineen ja gepardeineen. Myös kuntoillessa voi saada taide-elämyksiä. Vaasassa Edvinin polulla ITE-taiteilija muistuttaa lenkkeilijän mieleen kotimaan historiaa ja kulttuuria.

ITE-taidetta näkee tänä kesänä myös näyttelyissä. Rakkaat akat esiintyvät äidin, vaimon ja vampin rooleissa Lapinlahden taidemuseossa ja Stockforsin ruukissa Pyhtäällä esitellään eteläkarjalaisia nykykansantaiteilijoita. Pieni pala ITEä nähdään myös Merikarvialla – kuin esimakuna mitä tuleman pitää lähitulevaisuuden Satakunnan kartoituksessa.  
 
Kotimaan kesälomalaisia odottavat kymmenet isommat ja sadat pienemmät ITE-kohteet; pihapiirit, navettagalleriat, yksittäiset installaatiot piilossa valtateiltä. Ne pitää löytää ja niitä pitää osata kysyä.  Ihmisen luontainen uteliaisuus vie kuitenkin voiton häveliäisyydestä ja ITE-taide houkuttaa tutustumaan maaseudun rikkaaseen visuaaliseen kulttuuriin uudella tavalla nostaen esiin itsestään ääntä pitämättömät.  

Kirjoittaja: Elina Vuorimies, Ite-amanuenssi, K.H. Renlundin museo - Keski-Pohjanmaan maakuntamuseo