Tulosta
 
*

Aluedemokratiaa ja palvelujen tuotantoa saaristossa kuntaliitosten jälkeen -seminaari 23.5.2012

Korppoossa järjestetyssä seminaarissa keskusteltiin kuntarakenne uudistuksesta jo olemassa olevien kokemusten pohjalta. Esitetyssä kuntarakenne uudistuksessa Suomen kuntien määrä laskisi 336:sta kunnasta 70 kuntaan. Tällä on vaikutusta erityisesti lähipalveluihin ja -demokratiaan.

Nauvolainen Nina Söderlund kertoi, että saaristossa asuvalla täytyy olla kärsivällisyyttä, sillä mm. kulkeminen lautoilla, puhelinten toimivuus ja ajoittain pätkivät sähköt tuovat oman haasteensa elämiseen. Saaristolaisen täytyy myös olla moniosaaja, sillä leipä tulee useasta eri lähteestä.

Tutkimuspäällikkö Marianne Pekola-Sjöblom kuntaliitosta valotti, ettei kunta ole pelkästään palvelujen järjestämistä varten, vaan kunta on myös asukkaiden yhteisö ja paikallisen ja alueellisen elinvoiman vahvistaja. Kunnan koko ja palveluorganisaation koko ovat eri asioita, sillä suuruuden ekonomia ei tule kuntakoosta vaan palveluorganisaation koosta. Uudistuksen hyödyt syntyvät pitkällä aikavälillä eikä palvelujen tuottavuuden paranemisesta kuntaliitoksissa ole vielä tuloksia olemassa.

Paraisten kaupunginjohtajan Folke Öhmanin mukaan hyvän kuntaliitoksen tavoitteena on maksimoida hyödyt ja minimoida haitat. Palveluja ei voida keskittää ja suurimmat hyödyt tulevatkin hallinto- eikä sote-puolelle. Saaristokaupungissa peruspalvelut on säilytetty aluekonttoreissa joka kunta-alueilla ja saariston työpaikkojen tukemiseksi joitain kunnan toimintoja on myös siirretty saaristosta käsin hoidettavaksi.

Myönteisinä hän näki osaamistason kasvun erikoistumisen myötä ja sen, että saariston pienten koulujen opettajat ovat saaneet aikaisempaa paremman tukiverkoston. Lähidemokratian osalta asukkaiden aktiivisuus ja aloitteellisuus ovat avainasemassa. Kuntalaisten mielipiteet ovat kuntaliitoksen osalta sekä puolesta että vastaan: ”Päätöksenteko etääntyy” ja  ”kuppikuntaisuus vähenee”.

Apulaishoitotyönjohtaja Ann-Helen Saarinen kertoi, että kuntaliitoksen alussa Paraisilla työkäytäntöjä hiottiin ensimmäiset 2 vuotta. Mahdollisuus osallistua koulutuksiin on parantunut,  sillä sijaisia saadaan helpommin isommassa kunnassa.  Saaristossa toimivan terveydenhoitajan oltava moniosaaja. Pienissä kunnissa pystyttiin räätälöimään palveluja asiakkaan tarpeen mukaan paremmin kuin suuressa. Pro Nauvon puheenjohtajana hän näkee, että lähilautakunta voi kehittää alueen palveluja.

Tutkija Kari Leinamo Vaasan yliopistosta kertoi, että on erilaisia tapoja toteuttaa lähidemokratiaa. Tavoitteena on kansalaisten ja hallinnon yhteyksien parantaminen sekä kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen. Kuntaliitoksissa on kaksi vaihetta: (1) kunnanosahallinnon luominen ja (2) asukkaiden näkemysten ymmärtäminen, hyväksyminen ja huomioon ottaminen päätöksenteossa, Jälkimmäinen jää tavallisesti toteutumatta.  Hyvänä esimerkkinä hän mainitsi liitoskuntien kevytrakenteisista lähidemokratiamalleista Oulu/Ylikiimingin alueellisen yhteistyöryhmän. Aluelautakuntien pitäisi ottaa nykyistä huomattavasti vahvempi rooli. Parhaiten Suomessa toimii Rovaniemen Yläkemijoen aluelautakunta.

Tuloksia voidaan saada myös suoralla kansalaistoiminnalla: paikkakuntalaisten yksimielisyydellä ja joukkovoimalla vääriksi koetut päätösesitykset saadaan usein kumotuksi.

Johan Broos Nauvon lähipalvelulautakunnasta kertoi, että aluelautakunnan toimintaa jarruttaa aikapula: esittelijänä ja valmistelijana on käytännössä puheenjohtaja. Aluelautakunta jakaa mm. porkkanarahoja paikallisiin projekteihin ja se pystyy reagoimaan nopeasti tarpeisiin ja on toimiva yhteysside kansalaisten ja keskushallinnon välillä.

Heikki Liede kertoi , että Särkisalon liityttyä Saloon yhdeksän muun kunnan kanssa vuonna 2009 yhdistymissopimuksessa luvattiin vanhusten palveluasumisen säilyminen lähipalveluna vuoden 2011 loppuun asti. Syyskuussa 2011 päätettiin lakkauttaa Särkisalokoti (tehostetun palveluasumisen  yksikkö).  Säästöjä arvioidaan lakkautuksesta saatavan 100.000-700.000 €/v, mikä kertoo siitä ettei, välillisiä vaikutuksia eikä vaikutuksia muille Salon kaupungin sektoreille ole huomioitu.

Keskustelussa Marianne Pekola-Sjöblom suositteli kuntalaisaloitteen hyödyntämistä kansalaisvaikuttamisessa.  Toiminnanjohtaja Veli-Matti Karppisen mukaan käytännön ongelmana on kuitenkin se, että valtuusto voi päättää käsitteleekö aloitteen vai ei. Lakia pitäisi muuttaa.

Koordinaattori Katja Bonnevier kertoi saariston olevan Unescon ohjelman mukainen biosfäärialue. Toinen vastaava on Pohjois-Karjalassa. Saaristossa  suurimmat sosioekologiset haasteet ovat vesien tila, vaaralliset kuljetukset, asukkaiden väheneminen ja perinnebiotooppien umpeenkasvu.

Seminaarin järjestivät yhteistyössä Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän alainen Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä, I sammabåt–Samassa veneessä  -toimintaryhmä ja Paraisten kaupunki.

Kirjoittaja: Tarja Lukkari, erityisasiantuntija, Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä