Tulosta
 
*

Paikallisuus ja lähidemokratia nosteessa

Paikallisten ratkaisujen dilemma on toimintaympäristöjen erilaisuus. Toisin sanoen ei voi olla yhtä ainoaa toimintamallia tai ratkaisua, jolla pienten paikallisyhteisöjen asiat saadaan haltuun suuressa rakennemurroksessa. Onneksi erilaisia vaihtoehtoja on alkanut nousta esiin eri puolilla Suomea.

Kävimme tällä viikolla joukolla tutustumassa Rovaniemellä ja Ylä-Kemijoella aluelautakuntamalliin ja monta asiaa kirkastui mainioita esitelmiä kuunnellessa. Erityisen hyvin kävi ilmi, että tällainen toimintatapa sopii hyvin pinta-alaltaan suuriin kuntiin, jossa palvelukylämallille on olemassa luontainen aluepohja. Sen sijaan Etelä-Suomen aluerakenteessa etäisyydet ovat useimmiten aivan liian pieniä, jotta aluelautakuntamalli voisi toimia muuten kuin liitoskuntakeskusten tasolla.

Parasta Ylä-Kemijoen alueella - ja Rovaniemen kaupungin elimissä yleisemminkin - oli mainio asenne ja hallintokuntien rajat ylittävä palveluiden hoitaminen. Paikallisiin ihmisiin oikeasti luotetaan asioiden hoitajina. Myös erilaiset palvelukokeilut onnistuvat ilman suurempaa byrokratiaa.

Ylä-Kemijoella puhuttiin paljon myös lähidemokratiasta.  Ongelma on siinä, etteivät kaikki julkiset palvelut kuulu aluelautakunnan toimivaltaan. Esimerkiksi teknisen toimen palveluista päättää edelleen Rovaniemen kaupunki. Paikallisten asukkaiden odotukset aluelautakunnalle ovat kuitenkin paljon suurempia. Huonoa on myös se, että aluelautakunnan toiminta on ilmeisesti passivoinut alueen sivukylien toimintaa. Kylätoimijoiden ajatus on helposti se, että ” nyt aluelautakunta hoitaa myös kylien asiat”.

Jos uumoiltujen suurkuntien palvelukylinä toimivat vanhat kuntakeskukset, voidaan kysyä, miten tämä muuttaa nykyisten kylien tai asukasyhteisöjen asemaa? Paljon poliittista nöyrtymistä pitää nimittäin tapahtua, että puolueet antavat Etelä-Suomen liitoskuntien aluelautakuntien jäsenten valinnan kylille.

Jos asioita katsoo kehittämisnäkökulmasta, meillä on tällä hetkellä erittäin monta hyvää paikallisen toiminnan korttia käyttämättä. Valokuitu etenee tuskastuttavan hitaasti ja mosaiikkimaisesti. Myös uusien paikallisten energiamuotojen käyttöönotto tapahtuu ilmeisesti vasta kantapään kautta, kun muun energian hinta on pilvissä. Puhumattakaan kotimaisesta laaturuuasta, jonka arvoketjun soisi lyhenevän kestävälle tasolle. Paljon muitakin teknologisia ja palveluihin liittyviä mahdollisuuksia odottaa vielä tulemistaan.

Jotta paikallisia ratkaisuja voidaan viedä eteenpäin, myös paikallisyhteisöjen toimintaan ja rakenteisiin kaivataan julkisia panostuksia. Talvilämmin, modernein fasiliteetein varustettu kylätalo - kehityksen kehto - toisi monelle paikallisyhteisölle aivan uuden elämän. Ikääntyvien kylien rahkeet eivät tällaiseen enää yksin riitä.

Suurten rakenteiden muutoksen vastapainoksi tarvitaan siis selkeää ja riittävästi resursoitua paikallistoiminnan tukea. Yleisen yhteiskuntapolitiikan ja maaseutupolitiikan pitää olla mahdollistavaa ja paikallisia ratkaisuja tukevaa. Nyt se ei sitä valitettavasti alkuunkaan ole. Aluekehittämisen varoja juustohöylätään surutta, uuden ohjelmakauden raamiennusteet ovat jokseenkin synkkiä eikä kuntarakenneuudistuksessa ole luvassa mitään kompensaatioita liitosalueille.

Vaikka julkisessa niukkuudessa eletäänkin, asioihin voitaisiin vaikuttaa aivan kohtuullisilla varoilla.  Kyse on sittenkin vain arvoista ja asenteista. Ainakin oma tulevaisuusintuitioni sanoo epäröimättä, että alueisiin pitää panostaa ja paikallisiin ratkaisuihin luottaa.

Kirjoittaja: Tuomo Eronen, päätoimittaja, Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä