Tulosta
 

HAMA-UUTISIA

*

Alueellista demokratiaa? - Lähidemokratian toimintamallit Suomen kunnissa, VM 27/2012

Tutkijat Ritva Pihlaja ja Siv Sandberg laativat valtionvarainministeriön ja oikeusministeriön toimeksiannosta selvityksen lähidemokratian tilasta Suomen kunnissa.  Raportissa käsitellään demokratian alueellisia toimintamalleja Suomessa ja Pohjoismaissa sekä osallistuvan budjetoinnin kansainvälisiä käytäntöjä. Selvitys tuottaa tietoa kuntademokratian kehittämiseksi ja kuntalain uudistamistyön pohjaksi siitä, miten asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet toteutuvat kunnissa nimenomaan alueellisen toiminnan kautta.

Kunnat ovat erilaisia ja siten myös lähidemokratian mallit ovat erilaisia. Selvityksen pohjalta tutkijat kehittivät kolme mallia:
  1. Kukoistava kansalaisyhteiskunta -malli lähtee siitä, että lähi- ja paikallisyhteisöjä sekä kansalaisyhteiskuntaa tulee vahvistaa, jotta kansalaisten hyvinvointi pystytään tulevaisuudessa turvaamaan. Julkisen sektorin resurssit eivät tähän yksin riitä. Yksi keino tässä on lisätä ja kehittää kunnan sekä asukkaiden ja kunnan osa-alueiden yhteistyötä. Kuntalaissa tulisi säätää kunnanvaltuustolle velvollisuus järjestää asukkaiden ja alueiden sekä kunnan suunnittelu- ja päätöksenteko-organisaation yhteistyö suunnitelmallisesti ja vuorovaikutuksellisesti. Lakiin kirjattavia keinoja voivat tässä olla nykyisen kuntalain 27 § mainitut keinot sekä uudenlaiset osallistumisen ja vaikuttamisen keinot, kuten erilaiset sähköiset menetelmät sekä tämä raportin toisessa osassa esiteltävä osallistuva budjetointi. Tässä mallissa on kysymys juridisia, lainsäädäntöön kirjattavia toimintatapoja enemmän mittavasta poliittisesta ja yhteiskunnallisesta muutoksesta, niin julkisella sektorilla kuin kansalaistenkin keskuudessa.

  2. Vahvat aluelautakunnat -mallissa kuntalakiin ehdotetaan otettavaksi säädökset koskien kunnan osa-alueille perustettavia aluelautakuntia. Aluelautakunnat osallistuisivat alueen asukkaiden tarvitsemien palvelujen järjestämiseen ja alueen kehittämiseen. Kuntalaisilla olisi aluelautakunnan kautta aitoa suunnittelu-, päätös-, toimi- ja budjettivaltaa. Koska aluelautakunta ei toimintamallina sovellu kaikkiin kuntiin, laki ei velvoittaisi kuntia niiden perustamiseen. Kunnanvaltuusto päättäisi aluelautakuntien perustamisesta, joko omasta aloitteestaan tai alueen asukkaiden tekemän aloitteen pohjalta. Aluelautakunnalle osoitettavista tehtävistä sovittaisiin paikallisesti, ja toimintaperiaatteista sovittaisiin yhteistyössä kunnan ja alueen asukkaiden kesken. Aluelautakunta voisi vastata palveluista laajan mallin, lähipalvelumallin, inframallin tai vapaa-aikamallin mukaisesti.

  3. Lähikunta -malli lähtee ajatuksesta, että on tehtäviä, jotka voidaan hoitaa paikallisesti ja pienimuotoisesti suurta kuntaa paremmin ja tehokkaammin. Mallissa annettaisiin nykyisille kunnille mahdollisuus kuntaliitostilanteessa jatkaa toimintaansa lähikuntana. Myös jo liitoksen tehneille kunnille annettaisiin mahdollisuus hakea lähikunnan statusta. Siirrettäessä laajaa väestöpohjaa edellyttävät palvelut suurkuntiin, asukkaita lähellä oleva lähikunta vastaisi tärkeimmistä lähipalveluista, paikallista asiantuntemusta edellyttävistä tehtävistä sekä alueen elinkeinotoiminnan kehittämisestä. Lähikunnalla olisi tärkeä rooli myös alueen identiteetin, viihtyvyyden ja yhteisöllisyyden vahvistamisessa. Lähikunnat saisivat perusrahoituksensa suurkunnan budjetista, mutta päättäisivät itsenäisesti budjettivarojen käytöstä. Verotusoikeutta lähikunnalla ei olisi. Laki ei velvoittaisi kuntaliitoskuntia perustamaan lähikuntia, mutta kunnille tulisi säätää velvollisuudeksi liitosvaiheessa käydä läpi alueelliseen vaikuttamiseen ja palvelujen saavutettavuuteen liittyvät kysymykset kunnan eri osien ja niiden asukkaiden kannalta.

Selvitys löytyy osoitteesta: http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/03_kunnat/20120917Alueel/Alueellista_demokratiaa.pdf
*

Työryhmä: Uutta asennetta Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämiseen

Luonnonvarat, pohjoisen merireitin avautuminen ilmastonmuutoksen seurauksena, vankka osaamispohja sekä sijainti strategisesti tärkeällä paikalla lähellä arktista aluetta ja Venäjää antavat Itä- ja Pohjois-Suomelle hyvät edellytykset nousta kasvualueeksi, josta koko Suomi hyötyy.

Jotta näin kävisi, Suomessa tarvitaan uutta ajattelutapaa sekä määrätietoista panostusta alueen kehittämiseen. Näin kiteyttää Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämisohjelmaa valmisteleva työryhmä, joka luovutti ensimmäiset strategiset linjauksensa elinkeinoministeri Jyri Häkämiehelle 13.kesäkuuta.
 
Linjaukset sisältävät sekä lyhyen että pitkän aikavälin strategisia avauksia alueen kehittämiseksi. Työryhmän ehdotukset liittyvät muun muassa jo olemassa olevan osaamisen vahvistamiseen, koulutuksessa olevien aukkojen paikkaamiseen, älykkäiden ratkaisujen käyttöön ottoon, yhteyksien parantamiseen ja työvoiman varmistamiseen maahanmuuttoa tukemalla.
 
Työryhmän linjaukset Katse Pohjoiseen sekä siihen liittyvä taustamuistio ovat luettavissa verkossa osoitteessa www.tem.fi/itajapohjoissuomi
 
Linjausten luovutustilaisuus on katsottavissa verkossa suorana lähetyksenä ja tilaisuuden jälkeen tallenteena osoitteessa: www.vn.fi/live

*

Kuljetustuen pienentäminen tai poistaminen huonontaa harvaan asutun maaseudun yritysten kilpailukykyä

Työministeri Lauri Ihalaisen (sd.) mukaan alueellinen kuljetustuki loppuu ensi vuoden jälkeen. Korvaavan tuen saaminen maakuntiin on täysin auki. Kuljetustuen alasajo johtuu siitä, että yritystukia on haluttu karsia. Niitä on leikattu sadalla miljoonalla eurolla. Työministeri Ihalaisen mukaan tämä on yleinen tahto yhteiskunnassa ja alueellinen kuljetustuki katoaa muiden tukien mukana.

Kuljetustukia on maksettu Suomessa vuodesta 1973. Järjestelmällä tuetaan harvaan asuttujen alueiden pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa vähentämällä kuljetusmatkoista johtuvia kustannuksia. Kuljetustukea on maksettu tänä vuonna liki kuusi miljoonaa euroa. Ensi vuodeksi hallitus on esittänyt viiden miljoonan euron määrärahaa.

Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä ja Valtatie 22 yhdistys ovat esittäneet uutta lakia valmistelevan työryhmän perustamista. Työryhmään tulee kutsua edustus alueilta sekä VT22 yhdistyksestä ja Harvaan asutun maaseudun teemaryhmästä.
 
Kuljetustuki ei vääristä kilpailua, vaan se on sijainnista johtuvan epäedun pienentäjä. Kuljetustuki on kansallisen politiikan tahtotilakysymys ja Ruotsissa kuljetustuki on kymmenkertainen Suomeen verrattuna. Kuljetustuki on myös hallittavissa oleva yritystuki, joka ei ohjaa tekemään virheellisiä ja kannattamattomia investointipäätöksiä. Tuella voidaan tukea pääomien hakeutumista myös harvaan asutuille aluille jos alueen muut luontaiset kilpailuedellytykset ovat kunnossa. EU ei ole este kuljetustuelle vaan kyse on kansallisesta poliittisesta tahtotilasta.
*

Maaseudun palveluiden tulevaisuus mietinnässä?

Teoreettisesti tarkasteltuna palvelut ovat saatavilla harvaan asutulla maaseudulla ja palvelujen tarjonta kattaa koko maan. Mutta sujuvan arjen kannalta ei riitä, että palvelut ovat saatavilla. Niiden tulee olla saavutettavissa, myös harvaan asutulla maaseudulla.

Maaseudun palveluohjelman esiselvitys -hankkeessa kootaan olemassa oleva tieto maaseudun palvelujen tilasta, niiden saatavuudesta ja saavutettavuudesta. Keskipisteenä on maaseudun asukas ja kunta. Tavoite on muodostaa kokonaiskuva maaseudun palveluista ja laatia ehdotus rungoksi kansallisella tasolla toteuttavalle maaseudun palveluohjelmalle.

Asukkaan arjen kannalta välttämättömät palvelut ovat riippuvaisia elämänvaiheesta, elämäntilanteesta ja elämäntavoista. Hieman yleistäen voi sanoa, että tarpeet liittyvät sosiaali- ja terveyspalveluihin, koulutuspalveluihin, logistiikkaan ja infrapalveluihin. Asiointipalveluliikenteen ja tietoliikenneyhteyksien tärkeys korostuu yhä enemmän. Vapaaehtoinen ystäväpalvelu voi olla yksinäisen syrjäkylällä asuvan ikääntyneen kohdalla merkittävin palvelu.

Palveluista puhutaan palvelukokonaisuuksina ja eri sektoreihin sidottuina. Keskustelua käydään myös palveluriippuvuudesta. Näkökulma on syrjäseudun asukkaalle vieras. Maaseudun asukkaat on syytä ottaa mukaan palvelujen suunnitteluun, järjestelyyn ja toteuttamiseen. Näin resursseja voidaan hyödyntää ja koordinoida eri sektoreiden - julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin - tuottamia palveluja paremmin.  

Huoli maaseudun palvelujen tilasta on aiheellinen, sillä kansalaisten perusoikeuksien toteutuminen palvelujen saavutettavuudesta asuinpaikasta riippumatta nousee esille monissa maaseudun palveluja käsittelevissä tutkimuksissa. Asia korostuu myös tässä hankkeessa toteutetuissa haastatteluissa ja käydyissä keskusteluissa. Ongelmakohtia on mm. lainsäädännössä, lakien soveltamisessa sekä eri tahojen ja tasojen välisessä kommunikaatiossa ja yhteistoiminnassa. Taustaongelmiksi koetaan arvot ja asenteet. Pahimmassa tapauksessa hyvä palveluratkaisu voi kaatua yhden henkilön, esimerkiksi avainasemassa olevan virkahenkilön, omaan näkökantaan.

Palvelukehittäminen on toteutettava taloudellisesti ja sosiaalisesti kestävällä tavalla. Ratkaisuja ei toteuteta yhdessä yössä. Asenteiden, arvojen ja toimintatapojen muutokset voivat olla erittäin hitaita, mutteivät mahdottomia. Ratkaisuja on haettava muuttamalla toimintatapoja, parantamalla poikkihallinnollista yhteistyötä, poistamalla päällekkäisyyksiä, asettamalla yhteisiä tavoitteita ja ottamalla asukkaat mukaan yhteistyöhön.  Kunnan tai maakunnan on otettava vastuu julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin palvelujen koordinoinnista myös maaseutualueilla.

Toimivien markkinoiden puuttuessa ja julkisten palvelujen ollessa saavuttamattomissa ruohonjuuritasolla on haettu palveluja täydentäviä ratkaisuja. Tällaisia ovat esim. naapuriapuringit. Vapaaehtoiselle toiminnalle ei kuitenkaan voida asettaa kohtuuttomia vaatimuksia.

Kannustaviakin esimerkkejä löytyy. Pohjois-Kuhmossa kuusi kylää on jättänyt Kuhmon kaupungille aloitteen Yläkemijoen aluelautakunta -mallin kokeilusta kahdeksan kylän alueella. Ruohonjuuritasolta on lähdetty hakemaan omalle alueelle sopivaa ratkaisua lähidemokratian ja palvelujen turvaamiseksi ja kehittämiseksi. Jotta maaseutualueilla olisi palveluita tuulevaisuudessakin, tarvitsemme lisää ennakkoluulotonta yhteistyötä julkisen, kolmannen ja yksityisen sektorin välillä.

Antonia Husberg
Maaseudun palveluohjelman esiselvityshankkeen hankevetäjä
*

Kulttuuria kartalla; Valtion osarahoittamien kulttuuripalvelujen sijainti ja kulttuurin kustannukset Suomen kunnissa.

Kulttuuria kartalla -julkaisu on osa opetus- ja kulttuuriministeriön kuntien kulttuuritoiminnan kehittämistyötä ja Jyväskylän yliopiston KUULTO-hanketta. Tavoitteena on tuottaa tietoa kulttuuripolitiikan eri toimijoiden käyttöön heidän pyrkiessään parantamaan kulttuuripalvelujen saatavuutta ja saavutettavuutta sekä luomaan uudenlaisia, kestäviä kulttuuripalveluiden tuotantomalleja asiakkaiden tarpeisiin.

Julkaisusta löytyy maakunta- ja kuntakohtaisesti eriteltynä kulttuuripalvelut ja niistä aiheutuvat kustannukset.

http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2012/Kulttuuria_kartalla.html?lang=fi
*

Vapaa-ajan asukkailla tärkeä rooli palvelujen saavutettavuuden kehittymisessä

Vapaa-ajan asukkaiden merkitys maaseutualueiden palvelujen saavutettavuuden ongelmien ratkaisemisessa kasvaa tulevaisuudessa. Vakituisten asukkaiden määrä maaseudulla vähenee, mutta vapaa-ajan asukkaiden palvelukysyntä lisääntyy, mikä voi sekä ylläpitää nykyistä palvelutasoa että edesauttaa uusien palvelujen kehittymistä. Vapaa-ajan asukkaat ovat halukkaita käyttämään paikallisia palveluja, jos tarjontaa vain on ja tiedotukselliset ongelmat saadaan ratkaistua. Olennaista on vuorovaikutuksen kehittäminen palvelujen tuottajien ja kuluttajien välillä.

Tämä selviää Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin tekemässä tapaustutkimuksessa, joka kohdistui Kouvolan vapaa-ajan asukkaisiin. Tutkimus oli osa valtakunnallista palvelujen saavutettavuuden kehityksen tarkastelua sekä vakituisten että vapaa-ajan asukkaiden näkökulmista. Tapaustutkimuksessa selvitettiin sekä palvelujen fyysistä saavutettavuutta että sitä, miten vapaa-ajan asukkaat löytävät tiedon paikallisista palveluista ja kuinka tähän vaikuttaa esimerkiksi vapaa-ajan asukkaiden identiteetti mökkikunnassa. Kyselylomake lähetettiin noin 2000 vapaa-ajan asunnon omistajalle, joista vastasi 37 prosenttia.

Tutkimusraportti on julkaistu Ruralia-instituutin Raportteja-sarjassa nro 88: Palvelujen saavutettavuus muutoksessa – maaseudun vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden palveluympäristön kehityssuunnat ja uudet mahdollisuudet ja se toteutettiin Palveleva maaseutu? – Maaseudun palvelujen saavutettavuus vakituisten ja vapaa-ajan asukkaiden näkökulmasta -tutkimushankkeessa.

Tutkimuksen muina toteuttajina olivat Suomen ympäristökeskus, jonka vastuulla oli valtakunnan tason paikkatietoaineistoihin perustuva analyysi sekä Itä-Suomen yliopiston Matkailualan opetus- ja tutkimuslaitos. Tutkimuksen rahoitus on saatu maa- ja metsätalousministeriön maaseutupolitiikan yhteistyöryhmältä (YTR) sekä Kouvolan kaupungilta.

Raportti on ladattavissa osoitteesta http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja88.pdf