Tulosta
 
*

Lypsykone ja laajakaista – maatalousalan verkko-opinnoista uusia mahdollisuuksia

Sukupolvenvaihdoksiin vaaditaan vähintään 20 ov opinnot, maatalousalan oppilaitoksia on harvassa ja välimatkat pohjoisessa Suomessa pitkiä. Näihin haasteisiin haluttiin Kainuun ammattiopistossa lähteä ennakkoluulottomasti vastaamaan kehittämällä asiakaslähtöisiä koulutustuotteita maatalousalalle. Verkko-opinnoissa Karjatalouden ammattitutkinnossa aloittikin vuonna 2007 pieni pilottiryhmä Koillismaalta, josta palautteet olivat pelkästään positiivisia.

Tutkinnon vastuuhenkilönä toimiva Riitta Alasalmi pitääkin verkkokoulutusta tulevaisuuden alana erityisesti luonnonvara-alalla. ”Maaseutu on harvaanasuttua ja jo alueellisen tasa-arvon nimissä verkko-opintoja pitäisi kehittää joka puolella Suomea nykyistä aktiivisemmin ja innovatiivisemmin. Maaseutuyrittäjyys on vaativa ala, jossa osaamisen päivitystarpeita on pitkäänkin alalla toimineilla ihmisillä. Verkko-opintojen avulla saadaan täydennyskoulutusta ja teoriaopintoja välitettyä mihin tahansa jopa maan rajojen ulkopuolelle. Enää välimatkat eivät estä itsensä kehittämistä” Alasalmi kertoo verkko-opintojen eduista.

Ongelmiakin verkkokoulutuksen toteutuksessa kuitenkin on. Tietoliikenneyhteydet ovat tärkein tekijä, jotta nauhoitetut luennot ja erilaiset multimediaesitykset saadaan välitettyä opiskelijoille Lapin pohjoisimpia alueita myöten. ”Laajakaista ei ole välttämättömyys verkko-opiskelussa, mutta kuituverkko tai hyvätasoinen 3G-verkko ovat kuitenkin helpottavat opintoja merkittävästi.” Alasalmen mukaan turhauttavimmat hetket opintojen toteutuksessa ovat liittyneet juuri tekniikan pettämiseen. ”Lapissa, Kainuussa ja Koillismaalla on edelleen alueita, joissa tietoliikenneyhteydet ovat heikkoja. Jollakin tavalla ongelmatilanteista on aina selvitty, mutta kyllähän opettajana on turhauttavaa suunnitella opintoja kahdella eritavalla toteutettaviksi. Aina on oltava olemassa B-suunnitelma siltä varalta että yhteydet lakkaavat toimimasta vastaanottajan alueella” opettaja Riitta Alasalmi harmittelee.

Verkossa opiskelu on Suomessa erityisesti maatalousalalla melko uutta ja ennakkoluulojakin opiskelutapaan liittyy. ”Monesta ihmetellään, miten näin käytännönläheistä alaa voi opettaa verkko-opintoina. Tietenkään traktoria ei voi oppia ajamaan eikä lehmää lypsämään tietokoneella istuen, mutta viljelysuunnittelussa tai utareterveyteen liittyvissä sairauksissa verkko-opinnot ovat hyvä vaihtoehto.” Alasalmi kuvailee. Kainuun ammattiopistossa verkko-opintoihin yhdistyykin aina omalla tilalla tai ulkopuolisessa työssäoppimispaikassa tehtävä ohjattu työssäoppiminen.

Alasalmen mielestä toinen harhaluulo on, että opettajan työ vähenee ja tarve ohjaukseen lakkaa, kun opiskelijat ovat ympäri Suomea ja lähiopetuksen määrä on pieni. Päinvastoin, verkko-opetus vaatii lähiopetusta enemmän opettajan läsnäoloa. ”Ohjaamisen tarve on verkossa olevilla opiskelijoilla suurempi kuin kontaktiopetuksessa. Koska inhimillinen kontakti jää opetustilanteessa normaalia vähemmäksi, on ohjaamiseen, yhteydenpitoon ja keskusteluun varattava normaalia enemmän aikaa. Varsinkin täydennyskoulutukseen hakeutuvat viljelijät kaipaavat paljon keskustelua, kokemusten jakamista ja vuorovaikutusta opintoihinsa. Tällöin opettajan on oltava valmis laittamaan itsensä likoon.” kertoo verkkokoulutuksen kanssa kuusi vuotta työskennellyt Alasalmi.

Kaiken kaikkiaan verkossa opiskelu on tullut myös maaseudulle jäädäkseen. Se kuitenkin edellyttää toimivia tietoliikenneyhteyksiä ja asennemuutosta oppimiseen. ”Asennemuutos tapahtuu pikkuhiljaa kun huomataan, että paras tapa oppia ei välttämättä olekaan matkustaa satoja kilometrejä istumaan luokkahuoneeseen. Sen sijaan toimivien tietoliikenneyhteyksien eteen pitää tehdä työtä, jotta mahdollistetaan maatalousalan kilpailukyky ja yrittäjien mahdollisuus kehittää itseään ammatillisesti – myös siellä vähän syrjäisemmällä maaseudulla” Riitta Alasalmi kiteyttää.

Kirjoittaja: Riitta Alasalmi, Kainuun ammattiopisto