Tulosta
 
*

Vuolijoella syntyy teiden korjausvelkaa koko ajan

Nykyisen tienpidon tavoitteena on päivittäisen liikennöitävyyden turvaaminen. Määrärahat vähenevät koko ajan, mutta vain vähäliikenteisten teiden kunnossapito mahdollistaa myös maalla asumisen. Vuolijoki on Kainuun entinen kunta ja nykyään sen kylät ovat osa Kajaanin kaupunkia. Alueella on varsin voimakas maa- ja metsätalous sekä paljon työmatka- ja kesämökkiliikennettä. Kauniin Oulujärven rannalla halutaan asua teiden kunnon huonontumisesta huolimatta.



- Ennen kuntaliitosta Vuolijoella oli oma tielaitoksen tukikohta, jossa oli töissä 16 miestä. Töissä oli kuorma-autoa sekä tiekarhua, ja rahat riittivät. Nyt soratiet lanataan liian harvoin eivätkä rahat riitä mihinkään.
Näin muistelee maanviljelijä Veikko Haataja. Suomen teiden hoito ja päätöksenteko olisi pitänyt jättää lähemmäksi asukkaita. Kun tienpidon asiantuntemus siirtyi Helsinkiin ja Ely-keskuksiin, rahoitus ja päätöksenteko siirtyivät liian kauas maaseudun asukkaista. Pienen kylän asukkaan ja kesämökkiläisen sekä maatalouden tarpeita on kaupunkien keskustassa vaikea nähdä.  Metsätalouden tarpeet ja puuhuolto toimii paremmin, osa metsäteistä onkin hyvässä kunnossa.

Maatalouskoneiden koko on kasvanut ja samalla tiet ovat kapeat ja huonokuntoiset. Yleensä isot koneet eivät uppoa teille, mutta niiden ohittaminen on turvallisuusriski. Lisäksi muukin raskas liikenne, maitoautot, puutavararekat, koulu- ja kirjastoauto kuluttavat teitä ja esimerkiksi Vuolijoen Kestiläntiellä on käynyt siten, että tie on painunut ja valunut ojiin päin ja tien reunat ovat heikot. Ojien perkaus ja tien kunnostaminen erityisesti Vuolijoen päässä on ajankohtaista juuri nyt.
- Kyllähän se pittää ymmärtää, ettei rahaa riitä joka kulmalle, maanviljelijä Ari Komulainen toteaa Kestiläntiestä.
- Pitäisi kehittää jonkinlainen yhteistyömalli, jossa sovittaisiin vakituisten asukkaiden kanssa, mitä nämä voisivat yhteistyössä tehdä pitääkseen tien kunnossa, kaivureita ja traktoreita löytyy taloista.
Ari on itse valmis tekemään oman osansa, että tie pysyisi kunnossa. Tien paikallisen kunnossapidon taso riippuu myös urakoitsijasta, jolle kilpailutuksen myötä työ on annettu tehtäväksi.

Eeva Schroderus Salmenrannantieltä korostaa korjausten laatua. Liikennettä on tiellä paljon, maitoautoa ja tukkirekkaa sekä työmatkaliikennettä kulkee edestakaisin.  Kevään rospuuttokelit rasittavat autoja ja korjauksiin ryhdytään viime tipassa, sitten kun autojen pohjat raapivat tietä ja kun pakoputket irtoavat. Teiden pahimmat kohdat korjataan vain paikoittain.

Eevan mielestä pitää erityisesti kiinnittää huomiota siihen materiaaliin, jolla tie korjataan, ei pidä ottaa halvinta. Pitkällä aikavälillä halvimmaksi tulee tehdä peruskorjausta kunnolla. Ei auta, jos ajettu pintamateriaali vettyy ja parin vuoden välein tie on taas huonossa kunnossa. Tänä keväänä Salmenrannantielle ajettiin kunnon sepeliä, joten nyt tie on kohtalaisessa kunnossa.

Asukkaiden mielestä on kuluttavaa ja rasittavaa, että vain valituksen ja soittelun kautta saadaan tieasioita eteenpäin. Destian ohjeen mukaan kaikista maanteiden liikenteen ongelmista ja kohteista ilmoitetaan Liikenneviraston tienkäyttäjän linjalle, p. 0200 2100. Linja päivystää 24 tuntia vuorokaudessa. Häiriöt välitetään suoraan maanteitä hoitaville urakoitsijoille. Ihmiset ovatkin oppineet soittamaan linjalle ja saaneet asioita hoidettua.

Pitempijänteistä tienkunnossapitoa toivotaan myös Vuolijoella. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Pienet paikka- ja hätäkorjaukset maksavat enemmän kuin kerralla kuntoon saatettu tie. Alueen oma aktiivisuus nähdään tärkeänä, ennakointi keväisin mm. rumpujen avaaminen ja ojien perkaaminen pitää tehdä ajoissa. Jos teiden annetaan rapautua todella huonoon kuntoon, joudutaan tulevaisuudessa maksamaan korjauksista vielä enemmän. 
 
Kirjoittaja: Marjo Valtanen, Meidän Vuolijoki –hankkeen projektipäällikkö, maaseudun asukas