Tulosta
 
*

Liikennepeitonjatkamispuuhia

Mielenkiintoisia kehityskulkuja on taas eri kulmilla valtakuntaa nähtävissä ja koettavissa. Tuntuisi siltä, että tietoliikenneyhteydet aletaan vähitellen saada kuntoon, kun on erilaisten mallien kautta löydetty toimivia malleja nopeiden yhteyksien rahoittamiseksi ja rakentamiseksi. Mutta mitenkäs sitten on käymässä tavallisten liikenneyhteyksien kanssa?

Harvaan asuttuun seutuun kuuluu määritelmällisesti, että asutaan "kaukana jostakin", eli niistä paikoista, jossa kaukana asuvankin on käytävä enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Maantietä tai rautatietä on välissä pitkä pätkä ja joissakin paikoissa pitää ylittää jopa vesistöjä. Matkan tekeminen ottaa aikansa ja sehän siinä matkustamisessa oleellisin riesa onkin - ajan kuluminen turhaan. Onneksi joissakin kulkuvälineissä sentään voi naputella läppäriään, täppäriään ja kännykkäänsä ja siten saada aikaa jotakin hyödyllistä.

Nyt alkaa monella seudulla vaikuttaa siltä, että kun tietoliikenneyhteyksiin saadaan parannusta, alkavat liikenneyhteydet rapistua. Olisiko taustalla se logiikka, että kun "kaukana jostain" asuvien ja siellä työtä tekevien matkustustarve vähenee, niin ei teiden kunnosta ja muusta liikenneinfrastruktuurista niin paljon tarvitse huolehtia? Tuleehan siitä säästöä, kun alennetaan rapistuneen tien nopeusrajoitusta. Nopeusrajoituskyltin vaihto on aika halpaa verrattuna asfalttiurakkaan. Samalla tien luokitus laskee eikä siihen enää tarvitse niin paljon panostaa jatkossakaan. Tai perutaan hiljainen bussivuoro ja säästöä syntyy jonnekin, mistä liikennetukea ei tarvitse enää maksaa. Siellä ei paljon säästetä, missä joudutaan istumaan oman ratin taakse tästä syystä.

Julkishallintoamme, joka näistä asioista vastaa, syytetään usein kokonaisnäkemyksen puutteesta. Kun katselee näitä rinnakkaisia liikennehankkeita, kehitys muistuttaakin hölmöläisten peitonjatkamispuuhia, joten on siinä varmaan jokin kokonaisvaltainen ajattelu takana? Mutta tämä menee vielä hölmömmäksi kuin Hölmölässä, jossa sentään jatkettiin samaa peittoa toisesta päästä leikatulla palasella. Nyt leikataan viereisestä peitosta ja pannaan pala toiseen peittoon. Vilu tulee lyhenevän peiton kanssa nopeasti.

Kyllä se niin on, että liikenneyhteydet ja tietoliikenneyhteydet eivät muodosta nollasummapeliä, jossa toiseen panostettaessa toisesta voisi ottaa pois. Ne ovat rinnakkain tarpeellisia. Fyysinen liikkumistarve vähenee, kun tietoliikenne paranee, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta harvaan asutun seudun kannalta oleellista on, että molemmat yhteydet toimivat. Kun "kaukana jostakin" syntyy se tarve liikkua, se harvemmin on huviajelua. Silloin on kaikkien osapuolien etu, että fyysinenkin liikenne on sujuvaa.

Kirjoittaja: Hama Harakka