Tulosta
 
*

Yksityisteiden hallinto on hajanaista

Yksityisteiden hallinto on tällä hetkellä hajanaista: Maanmittauslaitos kerää tietoja tieviivoista ja pitää yllä tiekuntien rekisteriä, ELY-keskukset myöntävät valtion avustuksia yksityisteille (kolme savua vähintään kilometrin matkalla), Suomen metsäkeskus, julkiset palvelut, myöntää kestävän metsätalouden rahoitusta (Kemera-tuki) metsäteille (metsäliikenteen osuus vähintään 40 %) ja kunnat pitävät kirjaa omista avustuksistaan yksityisteille (asutut tiet). Nämä erilaiset rekisterit ja viranomaiset eivät kohtaa toisiaan ja millään taholla ei ole kokonaiskuvaa teiden kunnosta ja perusparannustarpeesta.

Tiet paikkatietojärjestelmään

Useimmat tiet eivät kuitenkaan välitä hallinnon rajoista, vaan ne ovat yhtä aikaa valtion ja kunnan avustuskelpoisia sekä metsäteitä. Toisaalta tiet pitäisi saada paikkatietojärjestelmään tunnistetietoineen, jotta ne voidaan paikallistaa. Kainuun yksityistieverkon kehittämishankkeessa, jota Metsäkeskus hallinnoi 2009-2012, laadittiin nämä tavoitteet mielessä kaikkiin Kainuun kuntiin paikkatietojärjestelmä. Sen avulla tiet (yli 0,5 km pitkät) ovat löydettävissä ja josta löytyvät myös tiedot, milloin tie on viimeksi perusparannettu (metsätiet ja kuntien/valtion avustamat). Lisäksi järjestelmään vietiin yhtiöiden ja metsähallituksen tiet, jotta ne voidaan erottaa niistä yksityisteistä, joissa ei ole tiekuntaa tai joita ei ole rakennettu tai perusparannettu metsäteinä.

Tämän rekisterin avulla voidaan etsiä niitä metsäteitä, jotka ovat mahdollisesti perusparannustarpeessa (tien tekemisestä tai edellisestä perusparannuksesta on kulunut yli kymmenen vuotta). Tavoitteena oli myös käydä kunkin kunnan yksityistievastaavan kanssa läpi kunnan alueella olevat asutut tiet ja kirjata ylös, milloin se on viimeksi perusparannettu ja mitkä niistä ovat perusparannuksen tarpeessa.  Tämä kartoitus ehdittiin tekemään kolmen kunnan alueelta.  Tavoitteena oli, että näin voidaan kattavasti arvioida kunnan alueella olevaa yksityisteiden perusparannustarvetta ja samalla osoittaa perusparannuskohteita alalla toimiville palveluyrityksille.  Palveluyritykset, jotka ovat ottaneet tietokannan käyttöön, ovat pitäneet tietokantaa hyvänä ja tarpeellisena.

Tierekisterin ja yksityisteiden seurannan kehittäminen ja ylläpito?

Rekisteri ei kuitenkaan osaa itse ylläpitää itseään eikä seuraa alueiden kehitystä, vaan tarvitaan jokin taho, joka seuraa alueensa teiden kuntoa sekä toimii viestin viejänä eteenpäin tarvittavista toimenpiteistä ja rahoituksesta. Tiekunnat tarvitsevat myös puolueetonta neuvontaa hallinnon järjestämisessä ja perusparannushankkeiden hoitamisessa. Suomen tieyhdistys kyllä ajaa ansiokkaasti yksityisteiden etuja valtakunnallisesti, mutta se ei toimi alueellisella tasolla. Voisiko Metsäkeskus olla tällainen taho, joka ottaisi huolehtiakseen yksityisteiden kokonaisvaltaisen seurannan ja tiekuntien neuvonnan paikallisella tasolla? Vai onko se ELY-keskuksen liikenne-vastuualueen tehtävä?

Hallinnon hajanaisuuden purkamista ja erilaisten rekisterien yhteensovittamista ja keskittämistä on pohdittu jo vuonna 2004 julkaistussa tiehallinnon raportissa: ”Yksityisteiden ominaisuus- ja kuntotiedon keruun kehittäminen”. Toistaiseksi mitään konkreettista uudistusta ei tämän raportin pohjalta ole saatu aikaiseksi. Myös yksityistielakia on pitänyt uudistaa, mutta toistaiseksi sekin on tainnut jäädä muiden ”tärkeämpien” uudistusten jalkoihin. Kestävän metsätalouden rahoituslaki on sen sijaan uudistunut jo vuonna 2007, mutta se ei ole vielä voimassa. Uudessa laissa metsäteiden perusparannukseen tai tekemiseen ei saa myöntää varoja, jos se saa samaan tarkoitukseen kunnan tai valtion avustusta. Tämä on selvä heikennys nykyiseen lakiin, joka ei estä kunnan avustusta Kemera-hankkeissa. Useimmat kunnat ovat myöntäneet Kemera-teille lisätukea, jos tie on ollut asuttu (viimeiseen taloon asti).

Rainer Haverinen
metsäneuvoja
Suomen metsäkeskus, julkiset palvelut
(projektipäällikkö 2009-2012, Kainuun yksityistieverkon kehittämishanke)