Tulosta
 
*

Uusi Hamawatch on muotoutumassa

Aluekehittämistä voi verrata vaikkapa uimahyppyyn: mitä     vaikeampi temppu, sitä enemmän siitä saa pisteitä. Harvaan asutulla maaseudulla moni kehittämistehtävä on kymmenen kertaa vaikeampi kuin maakuntakeskuksessa ja tarvitsee siten moninkertaiset panokset harjoitteluun. Sama koskee tietenkin myös julkisten lähipalveluiden järjestämistä.

Maaseudun ja maakuntien kehittäjät tietävät kuitenkin vallan hyvin, että kansallinen aluepolitiikka on kuollut jo 90-luvulla. Jo 15 vuotta aluekehittämisessä on laskettu pelkästään EU-tukien varaan.  Viime vuosien aikana julkisen satsaukset palveluihin, infraan ja elinvoimakehittämiseen ovat viilautuneet jo pahasti kipurajoille.

Onneton esimerkki todellisesta kestävyysvajeesta on alemman tieverkon kunto: noin kahden miljardin euron vaje tienpidossa näkyy ja tuntuu. On ylitetty selvästi joku ”point of no return”. Mitä tästä katastrofista sitten pitäisi oppia? No ehdottomasti se, että aluekehittämisen laiminlyöminen johtaa kansallisesti kestämättömään rakennetilanteeseen. Tai on jo itse asiassa johtanut. Kuntauudistuskin on eräänlaista amputaatiota, jonka myötä alueellisen elinvoiman murentuminen vain kiihtyy.

Ettei kaikki olisi kuitenkaan pelkkää valittamista, haluan todeta, että juuri julkistettu rakennerahastotukien jako, Leader-toiminta ja Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma tukevat kyllä merkittävällä tavalla juuri harvaan asutun maaseudun kehittämistä.

Alueellisen kehityksen murheita kantava Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä on ollut eräänlainen Don Quijote, joka on käynyt 90-luvulta lähtien taistoa tosi isoja tuulimyllyjä vastaan. Tunnelma on vaihdellut suhdanteiden ja ohjelmatyön vaiheiden mukaan kehitysoptimismista melkoiseen turhautumiseen. Toimintaympäristön vaikeutuminen ja näköalattomuuden kasvu ovat selvästi aktivoineet verkostoa ja meistä on tullut viime vuosina selvästi ärhäkkäämpiä kannanottajia.

Teemaryhmän ongelmana on ollut erityisesti sektoroituneen kehittämisjärjestelmän ja hallinnon päällä toimiminen. YTR:n teemaryhmäjako on myös vienyt jonkin verran fokusta HAMA-teemaryhmältä. Tähän ongelmaan on kuitenkin opittu viime vuosina vastaamaan verkostoitumisella ja yhteistyöllä. Parasta HAMA-teemaryhmässä on ollut varmaan oman ohjelman rakentaminen ja tavoitteiden priorisointi. Liian monta edistettävää asiaa ryhmällä on kuitenkin selvästi ollut.

YTR:n kuudennen maaseutupoliittisen ohjelman myötä tilanne kuitenkin selvästi muuttuu. Ohjelman jakaminen viiteen kehittämisteemaan on varmasti hyvä ratkaisu, kunhan ohjelman toteuttamiseen löydetään riittävästi paukkuja.

HAMA-teemaryhmä on saamassa ohjelman myötä uuden horisontaalisen roolin, jota hiotaan vuoden 2014 aikana. Erityisen tärkeää on syvempi YTR:n sisäinen verkostoituminen. Sen rinnalla tavoitteena on muodostaa hama-maakuntiin omat asiantuntijaryhmät, joiden kautta tiedonvaihto ja kehittämistoiminta paranevat.

Pelkästään  YTR:n teemaryhmien kautta suurta politiikkamuutosta ei kuitenkaan tapahdu. Tarvitaankin erittäin laajaa yhteiskunnallista tulevaisuuskeskustelua. Myös eri alueohjelmien ylevät kehittämisstrategiat tarvitsevat aidosti kättä pitempää. On myös ehdottoman tärkeää että kunta- ja palvelu-uudistusten rinnalla avataan perusteellinen keskustelu alueellisen elinvoiman vahvistamisesta. Vaikeuskertoimet muistaen!

HAMA-teemaryhmän työ nykymuodossaan on päättymässä, ja haluan esittää omasta puolestani kiitokset kaikille ryhmässä toimineille. Samoin myös kiitokset muille teemaryhmille hyvästä yhteistyöstä!
Tämä radikaalin tuntuinen HAMA- verkosto on ehdottoman valmis uudistumaan. Olemme siis jatkossa entistä tehokkaampia ja osaavampia - Hamawatch tulee ja vaikuttaa!

Tuomo Eronen, vpj, HAMA-teemaryhmä