Tulosta
 
*

Kannanotto: Harva-asutus ja syrjäisyys tulee huomioida valtionosuusperusteita uudistettaessa

Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä haluaa muistuttaa, että valtionosuuksien tarkoituksena on taata kuntien vastuulla olevien julkisten palvelujen järjestäminen koko maassa. Valtionosuuksia jaetaan kaikille kunnille ja se on tapa, jolla valtio osallistuu kuntien järjestämisvastuulla olevien palveluiden rahoittamiseen. Valtionosuuksien tavoitteena on tasata kuntien välisiä eroja tulopohjassa ja olosuhteissa. Teemaryhmä kannattaa järjestelmän yksinkertaistamista, sen uudistaminen ei kuitenkaan saa vaarantaa kansalaisten tasa-arvoa.

Nyt lausunnoilla on ollut malli, jossa useat harvaan asutut kunnat saavat vähemmän valtionosuutta kuin ennen. Syynä tähän on mm. syrjäisyyskertoimen muutokset. Useilla pienillä ja harvaan asutuilla kunnilla ei ole mahdollisuutta muun tulorahoituksen turvin paikata vähenevää valtionosuutta. Väestö vanhenee, pienituloisten määrä on korkea, mutta syrjäisyys ja harva-asutus säilyvät. Tällaisissa kunnissa on jo pitkään tehty talouden tasapainotustyötä ja palvelurakenteet perkattu. Säästöjen lisäksi on välttämätöntä korottaa veroja, jotta menetetty valtionosuus saadaan paikattua. Kansalaisten välinen tasa-arvo vaarantuu entisestään, mikäli valtionosuusuudistus lisää kuntien välisiä eroja kunnallisveron suhteen. Jo tehdyt valtionosuusleikkaukset ja tähän päälle tulevat uudistuksen muutokset ovat osalle kunnista mahdoton yhtälö.

On tunnustettu ja tutkittu tosiasia, että myös harva-asutus ja pitkät välimatkat kasvattavat yksikkökustannuksia. Näiden kustannusten tasaaminen tulee huomioida esityksessä paremmin. Teemaryhmä esittää, että kunnalle, jonka paikallisen ja seudullisen asukaspohjan perusteella määräytyvä syrjäisyysluku on 1,50 tai suurempi, peruspalvelujen yleisen osan perushintaa korotetaan euromäärällä, joka on yleisen osan perushinta kolminkertaisena. Näin on myös nyt esitetyssä mallissa. Sen lisäksi kunnalle, jonka syrjäisyysluku on 1,00-1,49, korotetaan perushinta 2,5 kertaisena ja kunnalle, jonka syrjäisyysluku on 0,50-0,99, 1,5 kertaisena. Tämä esitys olisi oikeudenmukainen kaikkien kuntien näkökulmasta, jotka aikaisemmin ovat saaneet perushinnan korotusta syrjäisyyden perusteella. Korotus nykyjärjestelmässä on ollut huomattavasti suurempi. Toinen vaihtoehto on kehittää aivan uusi mittaamistapa, jolla syrjäisyyttä, pitkiä välimatkoja ja saavutettavuutta mitataan.

Yksi peruste esitykselle löytyy myös kuntarakennelaista. Kuntarakennelain 4 g §:ssä todetaan, että lain 4 c §:ssä ja 4 d §:n 3 momentissa säädettyjen selvitysperusteiden osoittamasta selvitysalueesta voidaan poiketa, jos selvitysalueella on riittävät edellytykset vastata lakisääteisten palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta, ja toiminnallisen kokonaisuuden muodostaminen ei erityisen harvan asutuksen vuoksi muutoin ole mahdollista. Erityisen harvalla asutuksella tarkoitetaan kuntaa, jonka kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 8 §:ssä tarkoitettu syrjäisyysluku on 1,00 tai sitä suurempi. Valtionosuusuudistus ei saa vaarantaa kuntarakennelain mukaisten erityisen harvaan asuttujen kuntien edellytyksiä rahoittaa lakisääteisiä palveluita.

Haluamme kiinnittää huomiota myös asukastiheys- ja syrjäisyyskriteerien kehittämisen tarpeeseen, jotta ne huomioisivat paremmin myös harvaan asutut ja vesistöiset kunnat. Vesistöjen rikkoma rakenne ja tämän aiheuttama etäisyyksien tosiasiallinen pidentyminen tulee ottaa huomioon syrjäisyyskriteerin määrittelyssä valtionosuusuudistuksessa. Asukastiheyskriteerin olisi huomioitava lisäksi ensisijaisesti se, kuinka paljon ja mikä osuus kunnan asukkaista asuu haja-asutusalueilla. Tämä tulee korostumaan kuntakoon kasvaessa.

Usea Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asuttu kunta on lisäksi vesivoimalaitoskunta. Nyt esitetty uusi malli tuo voimalaitoksista saatavan kiinteistöveron 50 %:sti verotulotasausjärjestelmän piiriin. Tämä heikentää näiden harvaan asuttujen kuntien asemaa entisestään