Tulosta
 
*

Maaseutu tulee huomioida myös rakennerahasto-ohjelmissa

Kansainvälisesti Suomi on poikkeuksellisen maaseutumainen maa verrattuna suureen osaan muita kehittyneitä maita. Tämän vuoksi on tärkeää, että maaseutu otetaan vahvasti huomioon rakennerahasto-ohjelmassa ja sitä kehitetään myös rakennerahastojen toimenpiteillä huolimatta siitä, että on olemassa erillinen EU-osarahoitteinen maaseutuohjelma.

Suomen kaupunkikeskukset ovat kooltaan pieniä ja sijainniltaan harvassa. Uuden paikkatietopohjaisen kaupunki-maaseutuluokituksen mukaan Suomen pinta-alasta 95,2 % on maaseutua ja 68,3 % harvaan asuttua maaseutua. On välttämätöntä tunnistaa erilaiset maaseututyypit (harvaan asuttu maaseutu, ydinmaaseutu, kaupunkien läheinen maaseutu sekä maaseudun paikalliskeskukset) ja kehittämistoimien erilainen osuvuus niille. Myös erilaisten maaseutualueiden ja kaupunkien välinen vuorovaikutus tarvitsee rakennerahasto-ohjelman kehittämistoimenpiteitä.

Ohjelmassa harvaan asuttujen alueiden olosuhteiden analyysi ja kuvaus on tehty  hyvin etenkin elinkeinojen ja infrastruktuurin näkökulmasta. Alueen palvelurakenne ja sen kehittäminen tarvitsevat tavoitteellisempaa otetta huolimatta siitä, että uudenlaiset palvelujen tuottamistarpeet onkin tuotu hyvin esille. Harvaan asutulla alueella toteutettavissa toimenpiteissä on tärkeä panostaa taloudellisen toiminnan kehittämiseen sekä alueen mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Tämä edellyttää alueen liikenneinfrastruktuurin ja logistiikan sekä tietoliikenneyhteyksien saatavuuden merkittävää parantamista.

Infrastruktuurin osalta pitäisi huomioida se, että maaseudulla elinkeinoelämän kuljetuksiin (esim. metsäteollisuuden raaka-ainehankintaan) tarvitaan myös yksityisteitä ja muuta alempiasteista tiestöä. Liikennöitävässä kunnossa oleva alempiasteinen tiestö on välttämätön, jotta esimerkiksi tavoitteet uusiutuvan energian lisäämisestä voidaan saavuttaa.

Nopea tietoliikenneverkko ja siihen liittyvät sovellutukset ovat tärkeitä. Ongelmana on mm. suurten laajakaistaoperaattoreiden puuttuminen harvaan asutulta alueelta. Tietoverkkojen rakentamiseen pitää jatkossakin saada julkista rahoitusta niille alueille, joilla rakentaminen ei ole markkinaehtoista.

Ohjelma nostaa vahvasti esille tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan korostaen korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten merkitystä. Näiden pitäisi jalkautua toimimaan myös harvaan asutuilla alueilla. Tällä hetkellä koulutustoiminta kuitenkin keskittyy nopealla tempolla.

Työurien pidentämisen ja työhyvinvoinnin lisäksi ohjelmassa pitäisi kiinnittää huomiota myös siihen, että työpaikkoja luodaan etenkin ikääntyville ja nuorille työnhakijoille.

Ohjelmassa esitetyt luonnonvarojen hyödyntämisen ja yritystoiminnan kehittämisen teemat sekä energiakysymykset ovat kannatettavia. Myös ympäristön ja luonnonvarojen aineettomat mahdollisuudet huomioidaan ohjelmaluonnoksessa, mutta melko kevyesti. Aineettomat arvot ovat kuitenkin tärkeitä mm. matkailulle ja elintarviketeollisuudelle.

Ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaamisessa korostuu erityisesti maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittaminen kaupunkiseuduilla. Tässä on ratkaisevan tärkeä tunnistaa ne nopean kasvun kaupunkialueet, joilla yhdyskuntarakenteen eheyttämistä tarvitaan. Maaseutumaisilla alueilla, joilla ei ole kasvupaineita, eheyttämistavoite ei ole perusteltu.

Hankevalintojen pääperiaatteiden osalta on hyvä, että on jätetty tilaa paikallisille ratkaisuille.

Artikkelissa on hyödynnetty YTR:n rakennerahastoja koskevaa lausuntoa.

Kirjoittaja: Tarja Lukkari, erityisasiantuntija, Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä