Tulosta
 
*

Miten harvaan asutun maaseudun haasteet ovat muuttuneet teemaryhmän historian aikana? Puheenjohtajat kommentoivat

Harvaan asutun maaseudun teemaryhmä on toiminut eri nimillä jo 1990-luvun puolesta välistä alkaen. Jäsenet ovat vaihtuneet, puheenjohtajat ovat vaihtuneet, yhteinen päämäärä eli elinvoimainen harvaan asuttu maaseutu on kuitenkin koko ajan ollut yhteistä.

Korvesta ja valtateiltä pyysi vastauksia neljään eri kysymykseen teemaryhmän puheenjohtajilta. Vastaukset saatiin teemaryhmän ensimmäiseltä ja nykyiseltä puheenjohtajalta eli Matti Sippolalta (Syrjäisen maaseudun teemaryhmän entinen puheenjohtaja, aluekehitysneuvos, SM), Tytti Määtältä (Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän pj, Vaalan kunnanjohtaja) ja Tuomo Eroselta (teemaryhmän vpj, Pohjois-Karjalan Kylät ry ja samalla teemaryhmän pitkäaikaisin jäsen).

Mielenkiintoista oli nähdä, että samankaltaiset asiat ovat olleet haasteina kaikkien  vastanneiden puheenjohtajien aikakausilla, vaikka aikaa välissä on yli 15 vuotta.

1. Mikä on mielestäsi ollut Harvaan asutun maaseudun teemaryhmän anti maaseutupoliittiselle ja yhteiskunnalliselle keskustelulle?

Matti Sippola:
Teemaryhmä on syventänyt maaseudun kolmijakoa (kaupunkien lähialueet, ydinmaaseutu, syrjäinen maaseutu) koskevaa keskustelua ja edistänyt kehittämistoimien suuntaamista eri alueiden erilaisten tarpeiden mukaan.

Tytti Määttä:
Olemme pyrkineet nostamaan esille alueen voimavaroja ja tuomaan keskusteluun sen, miten ne saadaan hyödynnettyä koko Suomen parhaaksi.

Tuomo Eronen:
Olemme pitäneet koko Suomen tulevaisuuden kannalta keskeisen harvaan asutun maaseudun lippua korkealla ja onnistuneet viime vuosina jäsentämään näiden alueiden tarpeet entistä selvemmin. Verkostoitumisen kautta olemme selvästi parantaneet toiminnan tehoja. YTR:n murroksessakin tavoitteemme ja toiminta-ajatuksemme ovat pysyneet kirkkaina.

2. Mikä näkökulma (elinkeinot, palvelut,  infrastruktuuri jne) on mielestäsi tärkein HAMA:n tehtäväalue?

Matti Sippola:
Kaikki näkökulmat ovat tärkeitä. Keskeiseksi kysymykseksi  nousi omana aikanani kuitenkin palvelujen saavutettavuus ja uudet mahdollisuudet, joilla niitä voitaisiin tarjota. Väestön jatkuva väheneminen on nimenomaan johtanut palvelujen saannin kriisiytymiseen. Infran rappeutumisesta on tullut myös merkittävä kysymys.

Tytti Määttä:
Tärkein näkökulma on horisontaalinen näkökulma koko harvaan asutusta maaseudusta. On tärkeää tuoda esille, että tällä alueella on elämää ja ihmisiä, jotka haluavat asua täällä ja muuttaa tänne. Harvaan asutulla maaseudulla on sellaisia resursseja, joita keskuksilla ei ole. Näiden hyödyntäminen palvelee koko Suomen kilpailukykyä.

Tuomo Eronen:
HAMA-teemaryhmän oman ohjelman prioriteetit ovat hyvät. Lähtökohtaisesti kaikki paikallisyhteisöt ovat tuotannollis-taloudellisia. Tämän vuoksi kaikki HAMA:n elinvoimaa lisäävät toimet ovat tärkeitä. On ymmärrettävä, että palveluiden, tietoverkkojen ja uusien elinkeinojen kehittäminen ovat kaikki toisiaan vahvistavia prosesseja. Teemaryhmätyöskentelyssä politiikkavaikuttamista on koko ajan vahvistettava.

3. Mikä on mielestäsi HAMA-teemaryhmän merkittävin saavutus?

Matti Sippola:
Jaa, onko niitä? Voisiko sellainen olla maaseudun kolmijaon hyväksyttävyyteen tai sen ymmärrettäväksi tuloon vaikuttamisen. Maaseutuasumisen puolustus on myös ollut näkyvää.

Tytti Määttä:
Vaikea sanoa mikä olisi ollut suoraan meidän ansiotamme. Ehkä sisäministeriön sisäisen turvallisuuden ohjelma ja harvaan asuttujen alueiden näkökulmat tässä työssä on sellainen, jonka juuret johtavat suoraan teemaryhmään.

Tuomo Eronen:
Viime vuosina olemme ainakin saaneet teemaryhmän tärkeät teemat mukaan maaseutupoliittisiin ohjelmiin. Erittäin tärkeää on myös, että HAMA-tematiikka nostetaan mukaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Olemme myös onnistuneet verkostoitumisessa ja tiedottamisessa varsin hyvin.

4. Miten yhteiskunnallinen/poliittinen ilmapiiri vaikuttaa harvaan asuttuun maaseutuun nyt ja tulevaisuudessa?

Matti Sippola:
Ilmapiiri on ollut melko lailla kaksijakoinen. Alueen ongelmien suuruus tunnustetaan laajasti ja tuen tarvekin myönnetään. Toisaalta tukemista pidetään liian kalliina ja jopa turhana. Näyttää kuitenkin siltä, että esim. oman auton käytön tarve on hyväksytty laajasti ja ilmeisesti tullaan jollakin tavalla ottamaan huomioon, mikäli uusi auton käyttömaksu otetaan käyttöön. On vain tahtonut käydä niin, että kun jotakin on saatu aikaan, sen merkitys nollataan jollakin muulla tempulla.

Tytti Määttä:
Keskittämispolitiikka on hyvin voimakkaasti vallalla. On muistettava, että esim. aktiiviviljelijät perheineen ja vanhusväestö myös harvaan asutulla maaseudulla tulee tarvitsemaan jatkossakin palveluita. Palvelujen tuottamiseen tarvitaan tekijöitä. Myöskään keskuksilla ei ole vara keskittämiseen, koska sielläkin resurssit ovat loppuneet. Esimerkiksi vanhuksille ei ole kaupungeissa (ilman lisäkapasiteetin rakentamista) tuetun palveluasumisen paikkoja. Jos poliittisesti kyetään näkemään harvaan asuttu maaseutu Suomen kilpailuetuna niin alueella voi olla hyvä tulevaisuus. Jos taas keskittämispolitiikka jatkuu, on tulevaisuus erilainen. Tässä skenaariossa vain ne hama-keskukset pärjäävät jossa on jokin merkittävä matkailukeskittymä, kaivos tai muu vastaava.

Tuomo Eronen:
Suomessa yhteiskuntapolitiikkaa määrittää tällä hetkellä vahvasti EU:n vakauspolitiikan asettama julkisen talouden raami. Väestön ikääntyminen ja alueiden elinvoiman mureneminen kääntyy politiikassa päälaelleen, sillä talousvetoisella politiikalla selvästi kiihdytetään rakennemuutosta. Myös kaupunkiväestön kasvu ja globalisaatio ovat muuttaneet yhteiskuntapolitiikan arvopohjan harvaan asutun maaseudun kannalta epäedulliseksi. Voi sanoa, että päättäjien enemmistö on täysin vieraantunut Suomen maakuntien kehitystilanteesta. On olemassa erittäin vahva ristiriita erilaisten globaalien tulevaisuusskenaarioiden ja harjoitetun politiikan välillä. Jotenkin on vaikea uskoa, että muutos tulee muuten kuin kantapään kautta.