Tulosta
 
*

Murros maaseudulla

Suomea on ravistellut ja maaseutua runnellut raskas muutos tai pikemminkin murros. Aiemmat leivän lähteet ovat vähentyneet viimeisten kahden vuosikymmenen aikana nopeasti. Valtio on vetäytynyt maaseutualueilta liki tyystin, kunnat ovat vetäneet palvelunsa taajamiin ja yritykset ovat siirtäneet toimintansa ainakin maakuntakeskuksiin tai jopa niitä kauemmaksi.

Meillä on työryhmät istuneet eri kokoonpanoissa Muutoksen Suomena, Itä- ja Pohjois-Suomena, Team Finlandina ja monena muuna. Mitä ne istumiset hyödyttävät, kun tässä etätyön maailmassa niin yhteiskuntamme kuin yrityksemme tekevät päätöksiä, joilla työpaikat - siis elämisen edellytykset - ”siivotaan” maaseutuympäristöstä kasvukeskuksiin. Pohjoisen ihmisiä, akateemisestikin koulutettuja, toivotetaan tervetulleeksi lumitöihin etelään. Entä sitten kun siellä ei ole edes lunta luotavaksi nyt saati tulevaisuudessa.

Maaseudun murros on myös yleisen kehityksen tulosta. Maatilatalouden teollistuminen suuryksiköiksi on vähentänyt työpaikkoja, metsätöiden koneellistuminen on niitä myös harventanut, mutta alueellisen kehittämisen muuttaminen on ollut poliittinen päätös, joka on kiihdyttänyt tätä kehitystä. Kun samaan aikaan ei ole käytetty etätyön suomia mahdollisuuksia muun muassa valtion töiden todellisessa alueellistamisessa, tulos on nähtävissä. Maaseudulla väki ikääntyy ja vähenee, muuttoliike suuntautuu entistä enemmän hautausmaille ja palvelut kallistuva toimenpidettä kohden laskettaessa. Työ on lisääntynyt varsinkin etelän kasvukeskuksissa, asuminen kallistunut ja ”hyvinvointi” myös keskittyy sinne.

Jotkut tutkijat ovat esittäneet maaseudulle uutta tulevaisuutta kuvaamalla kehitystä työn troolin vähenemisen kautta. Sen myötä siirryttäisiin elämäntapojen ohjaamaan toimintamalliin. Ensin valittaisiin omaan elämäntapaan ja ajatusmaailmaan sovelias asuinpaikka ja perustetaan sinne koti. Sitten katsottaisiin, että millä tultaisiin toimeen. Kenellä on varaa tällaiseen? Montako nälkävuotta ennen toimeentulon löytymistä olisi vai hoitaisiko yhteiskunta asian siihen asti?

Suomalaisen kansantalouden tarpeet ovat työn ja tuotannon määrän lisäämisessä. Ainakin sellaisen kuvan saa työurien pidentämiskeskusteluista ja viimeaikaisista seminaareista ja paneeleista. Siispä tuollainen ”ihanneyhteiskunta” on vain utopiaa, jolla unohdetaan globaalin maailmantalouden realiteetit. Maaseutu ei voi tuudittautua tällaisen ajatteluun, vaan poliittisen suunnan ja ajattelun on muututtava keskittävästä ja kovia arvoja tukevasta päätöksenteosta ihmisyyden suuntaan. Muutoksen Suomi – työryhmä muuan vuosi taaksepäin sitä peräänkuulutti. Se vain ei ole missään muodossa tavoittanut poliittisia eikä talouselämän päätöksentekijöitä. Päinvastoin viime päivien mittaan käyty keskustelu on osoittanut, että sama kilpajuoksu ja kasautuminen jatkuu. Se ylläpitää näennäistä hyvinvointia, palvelee – ketä ?

Ystävyydellä

Timo A Säkkinen, maakuntaneuvos