Tulosta
 
*

Hallinnon ohjelmat ja harvaan asuttu maaseutu

Alueiden kehittäminen on täynnä erilaisia hallinnollisia ohjelmia. Niitä laaditaan, jotta muodostettaisiin yhteinen kanta tulevaisuuden tarpeista ja tavoitteista. Ja sitten tavoitteita toteutetaan erilaisilla käytännön toimenpiteillä, kuten investoinneilla ja lainsäädännön valmistelulla.

Eri tavalla alueita käsitteleviä ohjelmia on veikkaukseni mukaan kymmeniä. Ohjelmavalikoimaan kuuluu Euroopan unionin ohjelmia, eri sektoriohjelmia (liikennepoliittinen selonteko, luonnon monimuotoisuuden suojelun ja kestävän käytön strategia jne.) sekä elyjen ja maakuntien omia ohjelmia. Kuinka hyvin ne tunnistavat maaseudun tai vielä erityisemmin harvaan asutun maaseudun?

On mielenkiintoista huomata, kuinka nämä tekstit ja ohjelmat tavoitteineen eivät kaikilta osin ”pelaa yhteen”. Osassa ohjelmia maaseutu jää sivulauseisiin eli alueeksi, joka tunnistetaan jotenkuten ja jonka kehittämiseen ehkä kohdistetaan varoja. Osassa ohjelmia maaseutu on hyvien toimintaedellytyksien paikka, jota mahdollisesti kehitetään - tai sitten ei. Esimerkiksi Kataisen hallitusohjelmassa (2011, s.48) todetaan: "Myös alempiasteisen tieverkon kunnosta huolehditaan maaseutuelinkeinojen ja metsätalouden toimintaedellytykset turvaavalla tavalla.” Kuitenkin jo vuoden päästä siitä, vuonna 2012 hyväksytyssä valtioneuvoston liikennepoliittisessa selonteossa eduskunnalle todetaan (s. 34): ”Alemman väyläverkon kunto joustaa rahoituksen mukaan.

Miten tällaiseen vaihteluun pitäisi suhtautua? Lannistua vai taistella? Olen usein kuullut, että rahoitusta ja kehittämispanoksia on vaikea saada sellaisille alueille, joita ei mainita ohjelmissa. Harvaan asutulla maaseudulla on kuitenkin merkitystä suomalaisen yhteiskunnan kannalta tulevaisuudessakin, joten se ansaitsisi tulla kunnolla huomatuksi esimerkiksi infrastruktuuria käsittelevissä ohjelmissa. Hama-alueiden mukaanpääsy vaatii ”meteliä”, eriasteista vaikuttamistyötä asian puolesta. Ohjelmia voi aina lukea ja tulkita ”kuinka haluaa”, etsiä niistä ne parhaiten itselle sopivat lauseet ja asiakohdat. Kuvio toimii valitettavasti myös toisinpäin, eli maaseudun infrastruktuuriin panostamattomuus voidaan perustella ohjelman muilla teksteillä.

Veikkaan metelin pitämisen helpottuvan tulevaisuudessa, kun julkinen hallinto avoimempaa toimintatapaa tavoitellessaan on lisännyt verkkovaikuttamisen mahdollisuuksia. Yksi kanava tähän on esimerkiksi www.otakantaa.fi. Näihin annettuihin uusiin vaikutusmahdollisuuksiin olisi syytä osan meistä tarttua - vaikka ne saattavat kuulostaa tylsiltä - sillä vanhat keinot eivät välttämättä enää riitä.

Jatkossa tehokas vaikuttaminen ja osallistuminen voi siis onnistua pelkän nettiyhteyden avulla. Kunhan se osa infrastruktuurista eli verkkoyhteys vaan toimisi.

Kirjoittaja: Heli Siirilä, Erityisasiantuntija, Maaseutuasumisen teemaryhmä