Tulosta
 
*

Suomen tulevaisuuden tärkeillä askelmilla

Viime vuosina ei ole voinut aloittaa yhteiskunnallista kirjoitusta mainitsematta ensimmäiseksi meneillään olevaa suurta rakennemurrosta. Tämän hetken Suomessa on käynnissä ehkä vuosisadan hallintomullistus, jossa yksiköt ja hallintoalueet ovat nopeassa kasvussa. Kuinka hallittua ja poliittisesti oikein linjattuja uudistukset ovat, siitä emme paljoa poliittisesta retoriikasta voi päätellä. Luvassa on samaan aikaan parempia lähipalveluita ja toisaalta reipasta keskittämistä. Jotenkin epäyhtälöltä tällainen jo lähtökohtaisesti tuntuu.

Odotukset sote- ja kuntauudistuksen onnistumiseen ovat yhteiskunnassa erittäin suuret. Tähän astisissa esityksissä tärkeintä ongelmaa, eli palveluiden rahoitusta, ei ole millään lailla ratkaistu. Suuret hallintoyksiköt eivät nimittäin tuo rahoituspohjaan yhtään euroa lisää. Päinvastoin verotulokertymä todennäköisesti laskee. Tästä voi suoraan päätellä, että yhteiskunnallisesti ja alueellisesti kestävä ratkaisu saadaan vain laajalla ja monipuolisella elinvoimaa tukevalla kehittämisellä.

Koska paineet uudistuksen onnistumiseen ovat korkealla, minkään toiveajattelun varaan sote-uudistuksesta ei enää saa laskea. Uudistuksen suuren linjan pitää olla yhteiskunnallisesti samaa kaliiberia kuin 70-luvun terveyskeskusuudistus oli. Tämä tarkoittaa sitä, että hallinto- ja tuotantomalli täytyy miettiä viimeisen päälle. Ennen kaikkea palveluiden tasapuoliseen tuottamiseen koko Suomessa on löydettävä ratkaisu. Ilman alueellisia erityispanostuksia tämä ei voi mitenkään toteutua.

Kansalaisyhteiskunta nähdään keskeisessä roolissa palvelurakenteiden uudistamisessa. Kylä- ja järjestötyötä vuosia tehneenä voi vain todeta, että odotukset ja paikallisyhteisöjen tilanne ovat erittäin kaukana toisistaan. Positiivista on se, että monissa maakunnissa on tehty erittäin paljon kokeiluja ja työtä uudenlaisen yhteisöllisen palvelutuotannon kehittämiseksi. Ehkä pisimmällä ollaan Kainuussa, jossa on onnistuttu luomaan maakunnallinen kolmannen sektorin palveluverkko. Mielenkiinnolla odotamme, miten malli toimii ja miten sitä voidaan laajentaa muihin maakuntiin. Jatko riippuu erittäin paljon alueviranomaisten ja kuntien rohkeudesta tarttua yhteistyöhön paikallistoimijoiden kanssa.

Sote-uudistuksen kauhukuva on ylhäältä johdettu, tiukasti resurssiperustainen ja ylikilpailutettu palvelutuotantomalli. Kun kuntarakenteet samaan aikaan pahasti horjuvat, on syntymässä tilanne, että paikallisesti kylille ja järjestöille ei löydykään enää julkista yhteistyökumppania. Tämän vuoksi yksi sote-uudistuksen keskeisiä elementtejä on rakentaa hallinnon osaksi riittävästi resursoitu paikallinen yhteistoimintayksikkö, joka varmistaa aidon paikkaperustaisen kumppanuuspöydän ja palveluverkoston toteutumisen.

Samaan aikaan kuntauudistuksen puolelta nousee entistä selvempi tarve lähidemokratian kehittämiseen. Jatkossa erilaisten julkisten palveluiden paikallinen kumppanuusverkosto ja demokratianäkökulma pitää saada tavalla tai toisella yhdentymään. Lähidemokratiaa tosin voidaan toteuttaa erittäin monella mallilla, ja toistaiseksi kaikkien kukkien on annettava kukkia. Yhteistyön ja vaikuttamisen yhteensovittaminen on kuitenkin selvä kova päämäärä.

Kumppanuus on kuitenkin aina kahden kauppa. Molemmilla osapuolilla tulee olla selkeä ja yhtenevä käsitys toimintamallista ja sen hyödyistä. Viime vuosikymmenten hyvinvointiyhteiskunta on mitä ilmeisimmin passivoinut ihmisten osallistumista. Aito kansalaisyhteiskunta toteutuu loppujen lopuksi kovin harvoin, sillä yhteisiin vaikuttamistilaisuuksiin osallistuminen on kovin heikkoa.

HAMA:n erityinen ongelma on väestön nopea ikääntyminen. Lähidemokratia ei ole ehkä ensisijaisesti palveluita käyttävien vanhusten juttu, vaikka heidän mielipiteensä onkin erittäin tärkeä. Jotta ikääntyvät paikallisyhteisöt voivat vastata kumppanuusodotukseen, niille tulee olla tarjolla selvää tukea toimintaympäristön ja osaamisen kehittämiseen.

Jotta yhteiskunnallinen kehitys olisi kestävää ja alueellisesti tasapainoon pyrkivää, tarvitaan selvää riihikuivaa rahaa. Tämän lisäksi julkisen puolen asenteiden ja kumppanuustrategioiden on nopeasti muututtava. Kuten edellä jo totesinkin, käsillä ovat vuosisadan yhteiskunnalliset ratkaisut, joita Suomen ei ole varaa poliittisen toiveajattelun vuoksi sössiä.

Kirjoittaja: Tuomo Eronen, HAMA-teemaryhmän vpj, kyläasiamies Pohjois-Karjala