Tulosta
 
*

Alueesta paikkoihin – kuntaliitoksia Pohjois-Savossa


 

 
Vielä kaksi vuotta sitten Koillis-Savo koostui viidestä itsenäisestä kunnasta. Näistä ensimmäisenä Kuopion kaupungin osaksi liittyi Nilsiä, joka on nyt reilun vuoden ajan ollut yksi Kuopion maaseutualueen kuntakeskuksista. Juankoski ja Tuusniemi ovat puolestaan käyneet Kuopion kanssa erillisiä kuntaliitosneuvotteluja pitkin kuluvaa vuotta. Yhdistymissopimus on molempien osalta valmis ja päätökset liittymisestä tehdään valtuustoissa elo-syyskuun vaihteessa.

Lähidemokratia keskustelun alla

Kuntaliitokset ja niihin liittyvät neuvottelut ovat käynnistäneet vilkkaan keskustelun lähidemokratiasta ja sen tarpeesta Koillis-Savon alueella. Aluksi kyse oli vain siitä, miten maaseutualueen ääni saadaan kuuluvaksi sen jälkeen, kun maaseutumaiset kunnat liittyvät osaksi Suur-Kuopiota. Kyse oli lähinnä yleensä kaupunkikeskustan ja maaseutualueen välisestä eroavaisuudesta ja sen aiheuttamasta vaikutuksesta. Melko pian heräsi kysymys siitä, miten maaseutualueen erityiskysymykset tulevat huomioiduiksi kaupungin keskustassa sijaitsevissa päätöksenteon paikoissa – siellä, minne hallinnollinen vaikutusvalta keskittyy myös liitosalueiden osalta. Keskiöön nousi siis kysymys demokratiasta suhteessa etäisyyteen ja kaupungista erottuvaan alueeseen.

Paikkaperustaisuus noussut esille

Mitä pidemmälle keskustelu on edennyt, sitä moniulotteisemmaksi keskustelu lähidemokratiaan liittyvistä kysymyksistä on käynyt. Yhden Kuopion maaseutualueen sijaan on alkanut esiintyä eri tavoin määrittyviä maaseutualueita ja yhä enemmän paikkaperustaisen ajattelun piirteitä. Uusimman vuosille 2014–2020 laaditun maaseutupoliittisen kokonaisohjelman mukaan ”paikkaperustainen politiikka lähtee siitä, että jokaisessa paikassa on erilaiset pääomat ja niiden erilaiset yhdistelmät kuten luonnon resurssit, sosiaalinen pääoma, kulttuuri, perinne, infrastruktuuri ja tahtotila.”. Kuntaliitosten yhteydessä erityispiirteisiksi paikoiksi määrittyivät ensin luonnollisesti entiset liitoskunnat – näin myös Nilsiässä, Juankoskella ja Tuusniemellä.

Paikkaperustaisella ideologialla on pyritty perustelemaan myös lähidemokratiaa valvovien ja mahdollisesti sitä toteuttavien aluetoimielinten tarvetta, mitkä vielä toistaiseksi näyttävät rajoittuvan entisiin kunnan rajoihin. Vaikka keskusteluissa on pohdittu muitakin rajaamisen vaihtoehtoja, esimerkiksi tiestön tai toiminnallisuuden perusteella, uudet yksityistä ja kolmatta sektoria edustavat lähidemokratiayhdistykset on perustettu kunnittain: Nilsiään Nilsiän Pitäjä ry ja Tuusniemelle Tuusniemen kylät ry. Juankoskella ei vielä tällaista yhdistysten yhdistystä ole perustettu, mutta suunnitteilla sellainenkin on. Tältä osin aluetoimielinten pohja rakentuisi ennen kaikkea kulttuurisen perinteen varaan rakennettuun sosiaaliseen pääomaan, mikä voi hyvinkin sopia erilaisten toimijoiden yhteistyötä ja keskinäistä luottamusta edellyttävän lähidemokratiatoimielimen lähtökohdaksi.

Vyöhykeajattelua

Paikkojen erityispiirteet huomioivien käytäntöjen vaateet ulottuvat kuitenkin laajemmalle kuin mitä pelkän rajatun aluetoimielimen avulla pystytään vastaamaan. Suur-Kuopion ja mahdollisten liitoskuntien käymissä keskusteluissa nostettiin aluetoimielinten rinnalla esiin vyöhykeajattelu, joka ei viittaa niinkään yhteen tiettyyn paikkaan tai sijaintiin tietyllä etäisyydellä vaan alueelliseen ominaispiirteeseen, joka toisaalta erottaa ja toisaalta yhdistää paikkoja toisiinsa. Kuopiossa pohdittiin vyöhykeajattelun alla muun muassa mahdollisuutta erilaisiin alueelliset erityispiirteet huomioiviin verokäytäntöihin vaarantamatta kuitenkaan kuntalaisten yhdenvertaisuutta. Kyse on siis muustakin kuin suorasta tai edustuksellisesta vaikuttamisesta oman lähiympäristön asioihin.

Yksi tapa edistää alueet erottavia ja yhdistäviä käytäntöjä Suur-Kuopiossa voisi löytyä Suomen ympäristökeskuksen tekemästä paikkatietopohjaisesta alueluokituksesta, joka nousi keskusteluissa esiin Juankoskella ja Tuusniemellä järjestettyjen maaseutuvaikutusten arviointipäivien yhteydessä. Alueluokituksen perusteella entinen Nilsiä ja noin puolet Juankoskesta on ydinmaaseutua. Toinen puoli Juankoskesta samoin kuin Tuusniemi ovat harvaan asuttua maaseutua. Suur-Kuopiosta ydinmaaseutua löytyy myös muun muassa ensi vuonna liittyvän Maaningan alueelta ja harvaan asuttua maaseutua Tuusniemen viereiseltä, Kuopioon vuonna 2005 liittyneeltä, Vehmersalmen alueelta.

Hyvin karkeasti jaoteltuna ydinmaaseudulla asuu enemmän ihmisiä, maankäytön intensiteetti on korkeampi, työllisten toimialajakauma on monipuolisempi ja maatiloja on enemmän kuin harvaan asutulla maaseudulla. Ainoastaan metsää harvaan asutulla maaseudulla on yleensä enemmän kuin ydinmaaseudulla.

Miten nämä erot muokkaavat toimintaedellytyksiä sekä vaikutus- ja kehittämismahdollisuuksia? Voisiko luokituksia hyödyntää kenties vyöhykemallisen päätöksenteon tukena? Entä miten erot vaikuttavat niihin vaateisiin ja mahdollisuuksiin, joita aluetoimielinten kautta tavoitellaan?

Kirjoittaja: Maija Halonen, projektitutkija, Itä-Suomen yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos