Tulosta
 
*

Energiaomavarainen kylä – tulevaisuutta?

Onko energiaomavarainen kylä tulevaisuutta? Vaasan yliopiston Lévon instituutin kehittämispäällikkö Pekka Peuran vastaus kysymykseen on: ”Kyllä”. Käsityksensä hän on muodostanut Energiaomavarainen kylä -hankkeen tulosten pohjalta. Hanke on valittu Suomen neljänneksi parhaaksi maaseutuhankkeeksi.

Voiko kylä tai asuinalue olla energiaomavarainen? Miten tämä on mahdollista? Energiaomavaraisuuden perusajatuksena ovat pienalueet, joissa kaikki energia ja sen raaka-aineet tulevat omalta alueelta.  Myös koko Suomen olisi mahdollista olla energiaomavarainen, sillä potentiaalia riittää. Hajautettu energiantuotanto parantaa myös aluetaloutta sekä raaka-aineen tuotannosta jäävien tulojen, työllistävyyden, ostovoiman lisäyksen ja verotulojen näkökulmasta. Tästä on saatu hyviä kokemuksia Tanskasta, jossa on siirrytty tietoisin päätöksin vuoden 1985 keskitetystä energiantuotannosta tämän hetken hajautettuun energiantuotantoon.

Hajautettuun energian tuotantoon siirtymisessä on neljä porrasta:
  1. vaihe: Hajautetun energiantuotannon hyödyntäminen siten, että potentiaalista riippuen sähköä/lämpöä tuotetaan yksittäisissä laitoksissa huomioiden alueen infrastruktuuri.
  2. vaihe: Laajamittainen paikallinen tuotanto eli tavoitteena on energiaomavaraisuus sähkössä.
    Osa tuotannosta on keskeytyvää (mm. tuulivoima), jolloin kantaverkkoyhteys säilytetään.
  3. vaihe: On olemassa mikroverkko, jolloin tuotannon lisäksi on energiavarastoja tai
    varavoimakoneita. Tällöin on mahdollista toimia erossa kantaverkosta.
  4.  vaihe: On päästy älykkääseen mikroverkkoon, mikä tarkoittaa pitkälle vietyä automaatiota ja kattavaa tietoliikennettä. Tähän sisältyy myös verkkopalvelujen myyntiä.

Jepuan kylän esimerkki

Hyvä esimerkki energiaomavaraisesta kylästä on Jepuan kylä (Uusikaarlepyy), jonka 127 km2:n alueella asuu 1200 asukasta. Energiaa alueelle tuottaa Suomen pienin itsenäinen energiayhtiö, Jeppo Kraft -osuuskunta. Energiatase alueella on 13.386 MWh, eli teoriassa alue on omavarainen, mutta siitä huolimatta energiaa on ostettava ulkopuolelta 38.119 MWh:n verran liikennepolttoaineisiin, sähköön ja lämmitysöljyyn.

Vaasan yliopiston Energiaomavarainen kylä -projektissa liikkeelle  lähdettiin kylien tarpeista, mahdollisuuksista ja tahtotilasta sekä energian tuottopotentiaalista. Hanke palkittiin Maaseutugaalassa lokakuussa 2014, lisätietoa
http://www.uva.fi/fi/news/levon_maaseutugaala/.

Alpuan kylä alkutaipaleella kohti energiaomavaraisuutta

Kyläpäällikkö Timo Rankinen Alpuan kylältä esitteli 20.11.2014 kylän energiaratkaisua Kainuun Kyläteema- ja Bioenergiateemaohjelmien järjestämässä seminaarissa.  Raahen kaupungin Alpuan kylä joutui energiakulujen takia kiperään tilanteeseen ostettuaan lakkautetun ison koulukiinteistön: lämmitettävää tilaa oli 3.000 m3, lämmön tarve 200.000 kWh ja sähkönkulutus noin 30.000 kWh. Tästä syystä kylä päätyi ostamaan Leader-hankkeen turvin puun kaasutukseen perustuvan yhdistetyn lämmön ja sähkön tuotantolaitoksen, eli CHP-voimalan.

Tavoitteena on saada kustannussäästöjä omakäyttösähkön tuotannolla ja tuottoja ylijäämäsähkön ja lämmön myynnistä. Toiminta on ympäristöystävällistä ja parantaa kylätaloutta, sillä puu ostetaan alpualaisilta metsänomistajilta ja haketuksen tekevät alpualaiset yrittäjät. Näin koulukiinteistö on lähes omavarainen sähkön ja lämmön osalta: voimala tuottaa lämpöä 60 % ja sähköä 40 % eli paras hyöty saadaan talvella, jolloin tarvitaan runsaasti lämpöä, saadaan tuotettua sähköä myös myyntiin.

Kirjoittaja: Tarja Lukkari, erityisasiantuntija, Harvaan asutun maaseudun verkosto