Tulosta
 
*

Suomen jätehuollon kummallisuuksia - Jätehuoltolaki (528/2014 21§)

Suomen jätehuolto on rakennettu tavalla joka herättää kummastusta. Perusajatus jätehuoltolaissa on, että jätteen tuottaja maksaa kustannukset. Se on oikein, näin pitää ollakin. Mutta olemmeko lain tulkinnoilla rakentaneet Suomeen kalliin kansallisen jätteentuottoautomaattien verkoston?

Jätehuoltolaki (528/2014) sanoo, että jätteen loppukäsittelyn kustannuksiin ja siitä perittävään maksuun on sisällytettävä loppukäsittelylaitoksen tai -paikan perustamisen, käytön, käytöstä poistamisen, jälkihoidon ja ympäristösuojelulain 59§;ssä tarkoitetun vakuuden kustannukset sekä muut rinnastettavat kustannukset. Jätteiden loppukäsittelystä kaatopaikalla perittävään maksuun on sisällytettävä jälkihoidon arvioidut kustannukset vähintään 30 vuoden ajalta. Lisäksi sama laki pykälässä 78 sanoo: kunnan on perittävä tämän lain mukaisesti järjestämästään jätehuollosta jätemaksua, jolla katetaan sille tehtävän hoitamisesta aiheutuvat kustannukset. Jätteen loppukäsittelystä perittävällä maksulla on katettava vähintään 21 §:ssä tarkoitetut kustannukset. Kunta voi periä jätemaksua myös 93 §:n 1 momentissa kunnan vastuulle säädetystä jäteneuvonnasta, 143 §:ssä säädetyn rekisterin ylläpidosta ja muista vastaavista jätehuollon järjestämiseen liittyvistä tehtävistä aiheutuvien kustannusten kattamiseksi.

Jätehuoltolain kyseiset pykälät on jätehuollossa otettu tosissaan. Tilanne on se, että jokaisen kotitalouden oletetaan tuottavan jätettä. Jos asut taajamassa omakotitalossa asemakaava-alueella, joudut maksamaan saman verran riippumatta siitä, kuinka vihreästi ja vähän jätteitä tuotat. Maksuvelvoite ei tule tuottamasi jätteen määrän mukainen vaan määräytyy siitä, kuinka iso säiliö sinulla on talosi liittymässä.

Tämä käytäntö tulee siitä, miten jätehuoltolakia Suomessa on tulkittu. Jätehuoltolaki sanoo 79 §:ssä että kunnan jätehuoltoviranomainen määrää jätemaksun kunnan hyväksymän jätetaksan mukaisesti. Jos jätetaksan mukaista jätemaksua on pidettävä kohtuuttoman suurena tai pienenä …, maksu voidaan maksuvelvollisen hakemuksesta tai viranomaisen aloitteesta määrätä jätetaksasta poiketen tai jättää perimättä. Jos jätemaksu määrätään jätetaksasta poiketen, maksuperusteiden on oltava tasapuolisia ja kohtuullisia. Tasapuolisia ne varmasti ovat, mutta ovatko ne kohtuullisia, siitä voidaan olla monta mieltä.

Ajatellaanpa asiaa. Sinulla on omakotitalon liittymässä 150 litran jätesäiliö. Jätehuoltoyhtiö (se on aina yhtiö) käy tarkistamassa ja tyhjentämässä sen joka toinen viikko. Sinä maksat aina täyden astian mukaan, riippumatta siitä onko astia täynnä vai tyhjä. Jos haluat keventää jätehuollon kustannuksiasi, on sinun tehtävä hakemus oman kuntasi viranomaisille jotka tekevät päätöksen siitä pitääkö sinun maksaa vai ei. Tässä hakemuksessa sinun tulee todistaa kuntaviranomaisille, että et tuota kyseistä jätettä. Ei siitä että sinä tuotat vain vähän.

Harvaan asutun maaseudun alueilla nykyiset jätehuoltoratkaisut tarkoittavat sitä, että meillä on muutama megaluokan jäteasema. Kuljetamme jätettä useita satoja, jopa tuhansia, kilometrejä näihin keskitettyihin jäteasemiin. Nämä jäteasemat, ainakin Lapissa, sijaitsevat syvällä maaseudulla. Näiden asemien lieveilmiöitä ovat suuret lokkiparvet lähiseutujen mökkirannoilla, raikasta maaseutuilmaa rikastuttavat mätänevien jätteiden tuoksut lähikylissä (väitetään, että nykyiset jäteasemat eivät haise), runsastuneet varisparvet ja niin edelleen.

Lähtökohtaisesti ihmisen mieli on rakentunut niin, että suorituksesta tulee olla hyötyä. Nyt hyöty on se, että jätteet liikkuvat. Miten tähän saataisiin mukaan rakenne joka houkuttelee vähentämään jätteen tuottamista? Olisi hyvä, jos pystyisimme palkitsemaan talouksia, jotka tuottavat jätettä hyvin vähän - tai ei lainkaan. Ympäristökuormituksemme vähenisi huimasti. Nykyinen järjestelmä ja taksoitus pakottavat kaikki taloudet jätteen ”tuottoon” oletuksella, että sinä et voi olla tuottamatta jätettä, jos asut omakotitalossa. Taloyhtiöissä tämä kustannus on sisällytetty muuhun yhtiön kulurakenteeseen, mutta vaikutus on sama.  Tosin, jos jätteen tuotto vähenee, joutuvat jäteyhtiöt korottamaan maksuja, jotta kalliille jätehuollon investoinneille saataisiin katetta ja yhtiöt tuottaisivat edelleen voittoa.

Onko tämä keskittämisen vimma pakko ujuttaa kaikkeen? Eikö edelleen voisi olla maaseutualueilla pieniä tehokkaita jäteasemia matalalla kustannustasolla? Niin kuin oli ennen. Eikö jotain julkisen sektorin velvoitetta voisi hoitaa niin, että sitä ei yhtiöitettäisi? Yhtiöittäminen tarkoittaa käytännössä sitä, että päätösvalta annetaan yhtiölle itselleen. Ja mikä on osakeyhtiön ydintavoite? No, tietysti tuottaa osakkeiden omistajien sijoituksille voittoa.

Kirjoittaja: Rauno Kuha, projektipäällikkö, MTT