Tulosta
 
*

Harakka nokkaisi Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmaa

Taas väsätään 7-vuotissuunnitelmaa, jolla narrataan EU:lta varoja armaan isänmaamme maaseudun kehittämiseen. Luonnos on saatu aikaan ja kaikki 830 sivua sähkötetty EU:lle. Löytyy netistä. Lukaiskaapa iltapuhteena. Ohjelmassa on lueteltu lukuisia lieventäviä toimenpiteitä. Lukeminen vaati useamman loiventavan.

Peistä on taitettu maaseudun määritelmästä. Oltu huolissaan siitä, miten lähelle kaupunkeja ohjelmalla voidaan mennä. Harakka harvaan asutun maaseudun lentelijänä on enemmän huolissaan siitä, miten ohjelma kohdentuu sinne, missä olosuhteet ovat keskimääräistä haastavampia. Tarkoitus kai kun on tasata kehityseroja.

Aikoinaan tehdyssä maaseututypologiassa eniten hyvinvointipisteitä saava kaupunkien läheinen maaseutu olisi pitänyt nimetä maaseutumaiseksi kaupunkialueeksi. Toki saahan maaseutukin voida hyvin. Kehittämispanostukset eivät kuitenkaan silloin ole niin välttämättömiä kuin siellä, jossa eläminen ei ole ihan niin auvoisaa. Suomessa on maaseutua ja maaseutua ja kaikkea siltä väliltä.

Jälkiinsä on sotkeutunut se lakiesityksen kirjoittajakin, joka mietti miten maaseutualueet rajataan kaupunkialueiden ulkopuolelle. Olisikohan kuitenkin pitänyt aloittaa siitä, mikä oli ensin, ja rajata kaupunkialueet maaseudun ulkopuolelle. Ja toivottavasti tässä ei rajata kuin alueita.

Kunhan kehitettävä maaseutu löytyy, on aika käydä luomaan sinne innovatiivinen biotalous. Uusia termejä hoetaan ikään kuin olisi oikeasti keksitty jotain uutta. Kyllä kaikilla ohjelmakausilla ja maaseudun arjessa tätä ennenkin on pyritty löytämään uusia konsteja ja oltu kekseliäitä. Ei maaseudulle muuten olisi selvitty. Vaan kun kaikkea arjen kekseliäisyyttä ei pysty luettelemaan, ei ole innovaatioindikaattoria. Että voitaisiin kertoa asiasta EU:lle.

Ohjelmaluonnosta selaamalla ei vielä pysty hahmottamaan, mitä luvatuilla miljoonilla oikeasti pystytään tekemään. Siis byrokratian lisäksi, jota tuskin tälläkään kierroksella pystytään karsimaan. Aivan varmaa on, että kekseliäisyyttä tarvitaan työkalujen muokkaamiseen.

Yhteistyötä korostetaan oikein omalla toimenpiteellä. Ja on syytä korostaa kaikissa muissakin yhteyksistä. Ei uutta tämäkään. Maaseudun toimeentuloperustaa vahvistettiin aikoinaan osuuskuntien avulla. Osuuskunta entistä ehompana on edelleen iskukykyinen yhteistyön järjestämisen väline. Kun yrityksiä kannustetaan yhteistyöhön, pienten yritysten osuuskunta voisi olla tässä varsinainen monitoimilinkkari. Olivatpa välineet mitä tahansa, ilman yhteistyötä ei selvitä, ei ohjelman tehokkaasta toteutuksesta eikä elämisestä maaseudulla.

Armeijassa aikoinaan tärkeintä oli odottaminen. Jotenkin samanlaista on tämä ohjelmatyö tällä hetkellä. Alokkaana opittua voi soveltaa muutenkin. Aina ei kannata yrittää korjata asentoa, vaan tehdä kokonaan uusi. Olisihan se hienoa, että maaseudun kehittämistyö saataisiin aivan uuteen asentoon. Ohjelmabyrokratialla tähän tuskin päästään, mutta toimijoiden asenteella on kaikki mahdollista. Asenne ratkaisee aina. Harakka heittäytyi kuitenkin optimistiksi.

Kirjoittaja: Harva Harakka