Tulosta
 
*

Pääkirjoitus

Keskeinen peruselementti maaseudun asukkaiden hyvinvoinnissa on turvallisuus. Tähän liittyvät niin sanotut kovat turvallisuuspalvelut, joita yhteiskunnan eri organisaatiot tuottavat sekä ihmisten keskinäiseen luottamukseen perustuva turvallisuuden tunne.  Välttämättömien viranomaispalvelujen ohella tarvitaan vapaaehtoiseen kansalais- ja harrastustoimintaan pohjautuvia, täydentäviä palveluja, joita voidaan käyttää erilaisissa äkillisissä tilanteissa.

Hyvä turvallisuus syntyy usean eri tekijän yhteisvaikutuksesta. Turvallisuutta edistävät turvallinen koti-, asuin- ja työympäristö, toimivat peruspalvelut, hyvin suunniteltu liikenneympäristö ja avun saanti silloin, kun sitä tarvitaan. Osa turvallista ympäristöä on myös varautuminen suuronnettomuuksiin ja häiriötilanteisiin.  Hyvä turvallisuustilanne on kunnalle kilpailuetu. Turvallisen kunnan on helpompi houkutella asukkaita ja yritystoimintaa kunnan alueelle.

Harvaan asutun alueen vahvuus on maaseutumaisuus, pieni yhteisö, jossa lähialueen asukkaat tunnetaan melko hyvin. Eri kylillä toimii aktiivisia kyläyhdistyksiä. Lisäksi on useita aktiivisia järjestöjä. Turvallisuuden taso koetaan yleisesti hyvänä.  Pienten kuntien vahvuudeksi voi laskea myös sen, että kunta tavoittaa omilla toimillaan suuren osan väestöstä. Yhteistyötä seurojen ja järjestöjen kanssa on helppo tehdä kun toimijat tunnetaan. Päättäjät ovat myös helposti tavoitettavissa ja yhteydenotto kuntaan ei ole vaikeaa. Alueen vahvuutena on myös viihtyisä asuinympäristö ja väljä asutus.

Harva asutus on kuitenkin myös samalla haaste kunnille, sillä yhä useampi asuu maaseudulla yksin. Samaan aikaan väestö vanhenee nopeasti. Tämä näkyy mm. vaikeutena rekrytoida sopimuspalomiehiä ja niin, että naapurista ei välttämättä ole enää avuksi, koska hänkin on ikääntynyt. Viranomaispalvelujen osalta taas avun saanti kestää, sitä ei tule lainkaan tai sen taso on heikko.

Nämä seikat heikentävät turvallisuuden tunnetta, voivat lisätä oman käden oikeuden käyttöä sekä rikollisuutta, kun rikoksen tekijät tietävät, että eivät jää kiinni. Myös liikenneturvallisuus voi heikentyä, kun rattijuopot ja kaahailijat tietävät, että eivät jää kuitenkaan kiinni.

Poliisin kykyä tulla paikalle hälytystehtävissä kuvataan toimintavalmiusajalla. Toimintavalmiusaika mittaa aikaa kansalaisen hätäpuheluun vastaamisesta kaikkine viiveineen siihen saakka, kun poliisin partio saapuu tehtäväpaikalle. Vuonna 2014 voimaan tulleen uudistuksen seurauksena paikallispoliisin henkilöstövahvuus kasvoi liikkuvan poliisin yhdistyttyä paikallispoliisiin. Poliisin mukaan tämä helpottaa muun muassa kiireellisten hälytystehtävien hoitamista. Rajaseutujen harvaan asutuissa kunnissa viranomaisten välisellä yhteistyöllä on voitu tehostaa toimintaa ja toteuttaa lähimmän partion periaatetta kansalaisten parhaaksi.

Harvaan asuttu maaseutu sisämaassa sen sijaan on jäämässä väliinputoajaksi. Monin paikoin pienissä ja harvaan asutuissa kunnissa apua saa odottaa yli tunnin. Käytännön elämässä ja sosiaalisen median roolin kasvaessa, kansalaisten turvallisuuden tunne heikkenee herkästi jos poliisin saapuminen kestää tai poliisi ei esimerkiksi rattijuopumustapauksissa saavu lainkaan paikalle. On selvää, että oman käden oikeutta ei saa käyttää missään tilanteessa. Viranomaisten tulisi kuitenkin olla hereillä: Mitä kertoo oikeusvaltion tilanteesta se, että osa jo harkitsee oma käden oikeuden käyttöä?

Kirjoittaja: Tytti Määttä,  Vaalan Kunnanjohtaja ja Harvaan asutun maaseudun asiantuntijaverkoston puheenjohtaja