| | Korvesta ja valtateiltä 1/2016 teemana Kuka elättää ja kenet |
kesäkuu 2016
|
|
|
|
|
|
|
 |
Arkisto |
- 2/2015, Teemana Onko harvaan asuttu maaseutu turvassa?
- 1/2015, Teemana Harvaan asuttu maaseutu ja eduskuntavaalit
- 3/2014, Teemana Biotalous - harvaan asutun maaseudun mahdollisuus
- 2/2014, Teemana Lähidemokratia ja osallisuus
- 1/2014, Teemana Näkökulmia harvaan asuttuun maaseutuun
- 2/2013, Teemana Elinvoimaa rospuuttoteiltä
- 1/2013, Teemana Maaseutukaista - Laajakaista kaikille
- 3/2012, Teemana Paikallisista ratkaisuista hyvinvointia harvaan asutulle maaseudulle
- 2/2012, Teemana Kulttuuri harvaan asutulla maaseudulla
- 1/2012, Teemana Kuntarakenne uudistuksen vaikutuksia harvaan asutulla maaseudulla
- 3/2011, Teemana Elinkeinot harvaan asutulla maaseudulla
- 2/2011, Teemana Yhteisöllisyys
- 1/2011, Teemana Nuoret harvaan asutulla maaseudulla
- 3/2010, Teemana Yhteydet, viestintä, saavutettavuus
- 2/2010, Teemana Koulutus harvaan asutulla maaseudulla
- 1/2010, Teemana Palvelut harvaan asutulla maaseudulla
- 2/2009, Teemana Luonnonvarat harvaan asutun maaseudun voimavarana
- 1/2009, Teemana Turvallisuus
|
|
|
|
Maaseutu vs. kasvukeskukset, koko Suomi asuttuna vs. Pähkinäsaaren rauhan raja Suomen rajaksi. Tällaista on keskustelu Suomen kehittämisestä, mustavalkoista ja jää edelleenkin jatkuvasti eipäs-juupas tasolle. Suomen poliittisessa historiassa edunvalvonta on leimaa-antava piirre, ja jostakin tällaisesta keskustelukulttuurista nämä julistukset varmaan kumpuavat. 
Olemme poistaneet Tuomas Enbusken kolumnin verkkolehden artikkeleista, koska toimitukselle selvisi julkaisun jälkeen, että se on julkaistu vuonna 2011 muussa mediassa. Alkuperäinen artikkeli löytyy esimerkiksi osoitteesta 
Vähintään kerran kuussa kaltaiseni maaseudun puolustaja saa kuulla siitä, kuinka pääkaupunkiseutu elättää maaseudun. Joskus mietin, pitäisikö suhtautua tuollaiseen yksiniittiseen ajatukseen vähän samaan tapaan kuin pohjalaismiehet vanhassa tarinassa. Hameväki oli saanut puhuttua miesväen laidunkauden päättymisen ja puintien jälkeen yhteiselle retkelle oikein Oopperaan Helsinkiin. 
Olen kyllästynyt kuuntelemaan perusteetonta ruikutusta siitä, miten Etelä-Suomi elättää harvaan asuttuja maaseutualueita. Minusta on fiksua ajatella, että koko maan voimavarat kannattaa hyödyntää Suomen kehittämisessä. Olisi pöljää ajatella, että viisaus, voimavarat ja kekseliäisyys elää vain maalla tai kaupungeissa, mutta ei molemmissa. 
Useimpien aiempien tutkimusten mukaan kaupunkilaiset tuottavat vähemmän hiilidioksidia kuin maalla asuvat ihmiset. Aalto-yliopiston tutkijoiden tutkimustulokset kumoavat aiempien tutkimusten johtopäätökset: kaupunkilaisen ja maalaisen hiilidioksidijalanjäljet ovat käytännössä yhtä isot. 
Uusiutuvan energian käyttö on maaseudulla suhteellisesti suurempaa kuin suurissa taajamissa. Esimerkiksi Itä-Suomen maakuntien energian tuotannon polttoaineista peräti 65 % prosenttia oli uusiutuvia. Vastaava koko Suomen luku on vain 33 %. Voidaankin helposti päätellä, että suurissa kasvukeskuksissa fossiilisia polttoaineita käytetään enemmän kuin maaseudulla. 
Professori Pertti Rannikon mielestä harvaan asuttu maaseutu on uudenlaisten mahdollisuuksien edessä. Ilomantsin Harvaan asutun maaseudun -seminaarissa puhunut Rannikko tähdensi vapaa-ajan asukkaiden, retkeilyalueiden, kaivosten ja biotalouden tuomia uusia mahdollisuuksia. 
Koska harvaan asuttujen alueiden huoltosuhde heikkenee nopeasti, kuntia ja paikallisyhteisöjä kiinnostavat erityisesti ne tekijät, jotka ohjaavat nuorten asuinpaikan valintoja. Aihe on myös yhteiskunnallisesti kiinnostava, sillä monet tulevaisuuden tutkijat näkevät selviä muutoksen merkkejä työhön, kulutukseen ja elämäntapoihin liittyvissä valinnoissa. 
