Tulosta
 
*

Pääkirjoitus

Maakuntahallintouudistukseen liittyy monia erittäin aiheellisia pelkoja, vaikka periaate vahvasta maakunnallisesta organisaatiosta onkin hyvä. Oma suurin huoleni liittyy siihen, miten peruslaillinen demokratia voi toteutua tiukassa ministeriöiden substanssi- ja resurssiohjauksessa? Kyseessä on sentään liki 20 miljardia euroa julkisia varoja, joiden käytöstä päättäminen edellyttää hyvin toimivia demokraattisia toimielimiä ja luottamushenkilöjärjestelmää. Tulevat maakuntavaltuustot ja hallitukset pannaan siis paljon vartijoiksi.

En ole itse kovinkaan huolissani maakuntien tuottamista palveluista, sillä esim. sote-koneen palveluprosessit ovat pitkään hiottuja ja toimivat varmasti substanssilakien ohjauksessa vallan mainiosti, olipa tuottajaorganisaatio kuinka iso hyvänsä. Toki erittäin suuria haasteita liittyy lähipalveluiden tuottamiseen ja väestön ikääntymiseen liittyvien kysymysten ratkaisuun. Pelkkä ”digitys” ei kaikkia saavutettavuusongelmia ratkaise, vaikka tarjoaakin suuria mahdollisuuksia.

Paljon suurempi huoli liittyy kuntien hyvinvointityöhön, jolle jää paljon ennaltaehkäisevästä työstä, ottaen huomioon miten vähän resursseja niillä on asian edistämiseen. Tavallaan samassa veneessä kuntien kanssa ovat myös kolmannen sektorin toimijat, joiden pitäisi pystyä aitoon kumppanuuteen maakuntakeskukseen siirtyneen mammuttiorganisaation kanssa. Sekä kunta että kolmas sektori tarvitsevatkin selvät ja toimivat yhteistoimintarakenteet suhteessa maakuntaan.

Kun puheyhteys (=rakenne) on hyvä, kumppanuuden sisältö kyllä löytyy ja yhteistoiminnan win win aidosti toteutuu. Yhteistoimintarakenteiden määrittely on siis yhtä tärkeää kuin varsinaisten palveluprosessien miettiminen.

Entisenä maakuntahallituksen jäsenenä olen myös syvästi huolissani, kuka määrittelee tulevaisuudessa maakuntien aluekehittämisen strategian ja miten kunnat pääsevät mukaan keskusteluun? On erittäin suuri riski, että nykymuotoinen aitona maakunnan äänenä toimiva maakuntaliitto laitostuu viranomaistehtäviä hoitavaksi yksiköksi, ilman tärkeää maakunnallista edunvalvontatehtävää.

Monet kuntatoimijat - ja kuntajohtajat etunenässä - ovat varsin skeptisiä hallintouudistuksen aikataulusta. Tämä on ymmärrettävää lainsäädäntöön ja rahoitusmalliin liittyvien kysymysten laajuuden vuoksi. Koska kohtuuttoman pitkään vatuloidussa uudistuksessa on päästy näinkin pitkälle, toivoisi sen kuitenkin toteutuvan mahdollisimman pian. Tärkeitä rakenteita, palveluprosesseja ja kumppanuksia kannattaa siis ehdottomasti miettiä juuri nyt, sillä peruutusvaihdetta ei varmaan kukaan uskalla enää laittaa päälle.

Eli suunnitellaan joka puolella Suomea toimiva ”Miun maakunta”, niin kuin asia Pohjois-Karjalassa on ilmaistu.

Kirjoittaja: Tuomo Eronen, varapj, Harvaan asutun maaseudun verkosto